Maailman-vahvin-mies -kilpailussa mitellään fyysisillä ominaisuuksilla, mutta on selvää, että kisa vaatii voiman lisäksi tunteiden hallintaa. Armeijassa fyysiselle suorituskyvylle annetaan erittäin suuri painoarvo johtamiskyvykkyyttä arvioitaessa. Tämä on hyvä menettely, kun puhutaan sodanajanjohtamisesta. En katsonut itsekään hirveästi suurina johtajina sellaisia, jotka murentuivat marsseilla – mutta yleensä näiden samojen henkilöiden suut kävivät vinhaan ennen väsähtämistä. Vittuilu harvoin antaa lisävoimia.
Suurin osa naisista haluaa itseään suuremman miehen (perustuu ihan yhtä luotettavaan aineistoon, kuin suurin osa mainosten ”tutkitusti”). Isokokoinen mies on siitä kätevä, että se antaa vertailukohteen naiselle omaan kokoonsa. Ihmiset ovat tunnetusti melkoisen taitavia vertaamaan, joten nainen saa tuntea itsensä pieneksi tällaisessa seurassa. Kolossaalinen mies on siinäkin hyvä, että se voi sitten raivata tietä festareilla ja esim. kääntää suomea kansainvälisille kielille (esimerkiksi turvottaa siis eri kansalaisuuksien kielilihasta, jos he eivät ymmärrä yökerhossa vaimoketta koskeavaa lausahdusta ”Katsoa saa, muttei koskea.”). Ideaalitilanne on jos järkäle on niin iso, ettei hänen edes tarvitse turvautua kokoonsa aktiivisesti – vaan hänen passiivinen luidenmurskaamiselta tuoksahtava auransa siirtää ihmisiä.
Samalla tavalla nainen haluaa itseään vahvemman miehen henkisesti. Ei siis kuten edellisessäkään esimerkissä, että mies laittaa naisen väkivalloin nippuun tai vääntää henkisesti siltaan, vaan antaa tarvittaessa lisäarvoa, voimaa ja työkaluja. Nainen siis arvostaa miehen kykyä purkaa tilanteita, mutta välilliset kustannukset, joita miehen muutoskyvyistä tulee – eivät innosta. Liiallisesta testosteronista kärsivä epävakaa mies, jonka suojelusvaisto toimii vähän liian kovilla kierroksilla on melko epämiellyttävä. On paljon naisia, jotka ovat valmiita sietämään ajoittaisia ylilyöntejä, koska siinä omassa nallukassa on kuitenkin kaikenlaista hyvää ja toisaalta hyväähän se tarkoittaa vaan niissä ylilyönneissäkin.
Minulle usein kommentoidaan, etten valota miesten puolta asioista riittävästi tai lainkaan. Tässäkin asiassa minusta se aivan ilmeinen. Samalla tavalla useat miehet sietävät x-vartaloiden oikutteluja, koska vierellä kulkeva tiimalasi nostaa miesten omaa statusta. Ympäröivien ihmisten mahdollista piikittelyä on helppo hallinnoida esimerkiksi toteamalla: ”Naiset ovat kuin täytekakku. Melkoinen sotku sisältä, mutta minun kakussani sattuu olemaan kermavaahto- ja kinuski kuorrutus.”. Kaikki ihmiset ovat muka vaikeita ja parisuhteessa on aina vaikeaa. Toisaalta nykymediassa ja ihmisten puheissa on alkanut kaikua paljon: ”Mutta jos löydän sen oman vastakappaleeni – oikean – meillä ei ole sellaista, kuten noilla ja niillä.”. Itse uskon ennemmin oikeaan työhön ja haasteiden voittamiseen, kuin oikean löytämisen haasteeseen.
Henkisesti suurempi mies parhaimmillaan ei siis vain ratkaise eteentulevia ongelmia, vaan poistaa ne kokonaan; vain olemalla. Mies ei käytä kapasiteettiaan suhdekumppaniaan vastaan, jonkin yksityiskohdan rujoon alleviivaukseen tai itsensä oikeassa olemisen perustaksi. Ei. Mies on. Mies vain on ja hymyilee. Tarvittaessa keskittyy, mutta suojaa aina suhdetta ja kumppaniaan näkymättömällä kilvellä myös häneltä itseltään.
Rakkauden ilmapiirin ja kehän luominen vaatii vahvan ritarin, jonka haarniskan nainen läpäisee aina. Syliin, joka on lämmin ja pehmeä.