Annoin vinkkejä naisystävälleni, joka kaipasi enemmän intohimoa suhteeseen.
Perusrunko oli, että miehelle tulee luoda olosuhteet/ympäristö, jossa hän saa ajatella seksiä ja olla lähellä. Naiselle seksinajattelu tässä kontekstissa tarkoittaa automaattisesti sitä, että mies ajattelee seksiä tämän oman naisensa kanssa, kun taas miehelle se tarkoittaa sananmukaisesti ”ajatella seksiä”. Toisin sanoen mies ei ole kyvykäs erottamaan (ilman ohjausta) oman naisen kanssa seksin ajattelua ja yleistä seksin ajattelua. Tällä on seurauksensa mm. mustasukkaisesti käyttäytyvän naisen kanssa, joka ei pehmeästi käännä tätä miehen seksuaalista aktiivisuutta itseensä – vaan tuomitsee tämän seksuaalisuuden ”pahana”. Mies näin ollen voi vetäytyä kuoreensa osaamatta ajatella, että ongelma ei ollut niinkään seksin haluaminen vaan kohde.
Tilanne on sama kuin jos koiraa löisi joka kerta tämän kuolatessa. Eli esim. mehevän kinkun nähdessään koira saisi iskun. Koiralla menisi melkoisen kauan tajuta, että ongelma ei ole se kinkun katsominen itsessään, vaan se (näkyvä) kuolaaminen.
Kerroin myös, että seksuaalisuutta voi lisätä hyvinkin erikoisista näkökulmista, esim. naiselle siivoaminen – kun sen tekee mies – tuntuu olevan erittäin eroottinen rituaali. Miehelle vaikkapa ruuan laittaminen, hymyillen ja peppua vaivihkaa heilutellen… push-up-rintaliiveissä ja ja ja… Myönnytysten ja tilan antaminen ovat aina hyviä, jos ne ovat pitkäaikaisia sijoituksia. Lyhytaikaisina (”NO EI SITTEN!”) ne vain rikkovat lisää.
Mikäli kumppani ei ole halukas jutustelemaan mm. seksiin liittyvistä kysymyksistä, keskustelua voi avata kertomalla omista tunteista arvioivaan sävyyn, jolloin toinen voi ikään kuin ulkopuolelta liittyä keskusteluun. Heitin esimerkin miehestä, joka voisi sanoa näin: ”Olen vähän ihmetellyt omaa haluani harrastaa seksiä melkein julkisella paikalla… jossakin kaupunkin laidalla olevalla metsäalueella. Se toisaalta kiihottaa minua kovasti, mutta myös pelottaa…”. Ihmiset tunnistavat hämmennyksen ja tarjoavat mielellään apuaan. Kumppani ei ole tässä keskustelussa kohteena, syytettynä tai painostettuna. Hän saa liittyä keskusteluun tai voi olla kommentoimatta. Jatkamalla tätä avointa pohdiskelevaa ilmaisua aina silloin tällöin, kumppani kyllä kertoo jossain vaiheessa jos hänellä on pohdintoja.
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä – koska tämä on tärkein – on luonnollisesti pyyteettömän läheisyyden osoittaminen, jossa ei vaadita mitään. Ei siis haarojen hivelyä, vaan vaikkapa ulkoreidellä käden pitäminen ja pään painaminen olkapäälle. Mausteeksi niitä helliä sanoja, joita kokee kumppaniaan kohtaan tai pelkkä nenän päällä korvan lehden tervehtiminen ja pieni tuhina… käden kietaisu ympäri ja hymy. Sen kuulee.