Keskustelu ja ajatustenvaihto… olen viime aikoina alkanut pohtimaan onko niillä itseisarvoa. Mielenkiintoinen kehittävä keskustelu neutraalissa ilmapiirissä, ilman positiivista säväystä, jännittävää latausta tai vastaavaa – ei ole monellekaan kovin motivoivaa tai oikeasti kiinnostavaa. Asiaa voisi huonosti verrata tiedonkeruuseen netissä, jossa saa monenlaisia mielipiteitä – omia vastaavia ja niistä eroavia – mutta aito dialogi ja halu vaihtaa ajatuksia puuttuu. Tai ehkä paremminkin vaikkapa johonkin opettajan kanssa käytyyn keskusteluun. Ihan kiva, mutta ei mitään kumppanimatskua.
Toisin sanoen, älylliseltä sisällöltään vähän köyhempi, mutta positiivisesti latautunut keskustelu on mitä ilmeisimmin paljon antoisampi keskimäärin arvioituna (ks. artikkeli mielen sivelystä).
Kyse voi olla myös ihmisen rajallisesta kyvystä havainnoida keskustelukumppanin halua ymmärtää, joka näin ollen ohjaa meitä arvioimaan keskustelun laatua mm. sen positiivisuuden mukaan.