Karkealla jaolla mies elää hetkessä ja nainen vetää lajiamme eteenpäin. Toki miehetkin, kun haluavat vetää naista edestakaapäin, niin pakkohan sitä on hommata asuntoa ja muutenkin päästä parempiin hommiin.
Mies olisi tyytyväinen pontikkapannuun ja televisioon. Rentoina hetkinään nuori mies saattaa jopa raottaa omaa tunnemaailmaansa naiselle, joka sittemmin aina tulkitsee miehen sanat jollakin kertoimella.
Miehelle ihmissuhteet jne. ovat jatkumo: tässä ollaan ja huomenna jossain.
Nainen luo tilanteista, ihmissuhteista ja esim. urastaan näkemyksellisen kehikon, johon sitten haetaan tavaraa – varoituksia ja vahvistuksia. Naisella on odotusarvoja elämänsä suhteen enemmän kuin miehillä.
Kysymyspatteristo, jonka kautta ponnahdetaan eteenpäin voi olla esim.
- ”Kiihoittaako hän minua?”
- Tunnenko oloni turvalliseksi? (jos turvallisuus pääsi juuri loppumaan kysytään varakysymys: kiihoittaako hän minua erityisen (taianomaisen) paljon?)
- Ajattelenko häntä yhtenään?
- Lapset…
Miehellä ei ole aavistustakaan mitä mittareita jne. naisella on jo valmiina. Miestä arvioidaan. Mies toki arvioi naista, mutta muoto on yksinkertaisempi: ”Miten naiseni käyttäytyy? Miltä hän näyttää?” jne.
Odotusarvot, suunnitelmat ovat erittäin jees ja niitä tarvitaan – mutta niillä on kääntöpuoli: pettymys.