Erään aivan soirossa olleen projektin (jota oli hoitanut minua edeltänyt organisaatio) loppuasiakas kysyi nähdessään minut ja kollegani: ”Niin ketäs te olitte?”.
Liikkeenjohtaja oli hieman hämillään. Ymmärrettävää, koska olimme ko. henkilöä isokokoisempia, tulimme mustiin työasuihin pukeutuneena ja molemmilla oli melkoinen keikkaparta. Asenne alkoi olla aika ”ratkaisukeskeinen” kellonympäri jatkuneiden päivien ja loputtomien ongelmien selvittämisen jäljiltä. Näytimme varmaan enemmän moottoripyöräjengiläisiltä, kuin asiantuntijoilta.
Vastasin hyytävästi: ”Me ollaan se ’ongelmanratkaisu’ -yksikkö.”.