Aamuyön pimeinä tunteina… alkoholilla ei ollut enää osuutta asiaan… mietiskelin, että melko värikkään ilmaisuni takia oma tunneilmaisunikin on lennokasta ja vaikuttavuudeltaan varmasti montaa verrokkia iskevämpää.
Kuvasin tilannetta numeraalisesti:
Annan tärkeimmälleni 1000 yksikköä ”sitä jotain”. Jos annan itsestäni vaikkapa 100 yksikköä muille naishenkilöille, se tuntuu helposti kohtuuttomalta. Ainokaisuuden kokemushan siinä kärsii, kun selkeästi näkee miten mies pohtii muutakin.
Kuitenkin, jos normaalisti mies antaa 100 yksikköä itsestään naiselleen ja esimerkiksi 1-10 yksikköä muille – se määrä hukkuu maailman kohinaan. Se on ns. normaalia, olla vähän olla silmät auki. Jos siis skaalaisin kaikkea ilmaisuani alaspäin… En puhuisi ajatuksiani, avaisi keskusteluja…