Kategoria: Pohdinnat

Lapsi vastaa rehellisesti ettei pessyt hampaitaan ja saa negatiivisen reaktion. Seuraavan kerran lapsi osaa vastata kuin aikuinen, että on pessyt hampaansa.

Tommy Hellsten pohti asiaa näin: ”Totuus tekee vapaaksi mutta myös kipeää. Siksi se tarvitsee kumppanikseen rakkauden. Totuus ilman rakkautta on julmuutta.”

Lopetin pohdintani ajatukseen: ”Totuus on herkkä ja sille pitää antaa tilaa. Se on kuin vauva: arvaamaton, muttei tarkoita pahaa – haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Edellistä aiemmat kommenttini olivat:

”Ydinsisältöni on erään ryhmän halu rehellisyydelle/totuudelle, mutta sitoutumattomuus sen vastaanottamiseen. Ja nimenomaan olen huomannut, että asioita voi katsoa monesta näkökulmasta – eivätkä ne ole sinänsä vääriä – mutta kyllä niistä joku on lähempänä totuutta kuin toinen. Oma näkemykseni on monesti ollut, että totuus on aika raadollinen – se on se näkökulma, joka on hankala, vaatii sulattelua ja toimii ajokoirana päätöksiin.

En siis ole itse huolissani totuudesta – tai sen saamisesta – koen saavani totuutta ihan riittävästi. Ne ovat yleensä ihan naaman edessä, kun niitä uskaltaa katsoa. En muista kuin ihan muutamia case-esimerkkejä, missä minua on suoranaisesti ja tarkoituksenmukaisesti/tavoitteellisesti johdettu harhaan – yrityksistäni huolimatta pitää homman rehellisenä.

Niissäkin hetkissä minulla oli kyllä selkeä tunne – koska kysyin asioista siinä muodossa kuin ne lopulta olivat. Enkä minä ole katkera ’heille’ vaan itselleni, että en osannut toimia paremmin… koska loppuviimein minä koen rehellisyyden ja totuuden tulevan avoimeen syliin. Jos en ole sitä saanut – en ole ollut riittävän avoin ja pehmeä. Joku voisi väittää minua turhan itsekriittiseksi tässä asiassa, mutta näkemykseni pohjaa omaan kokemukseeni – milloin minusta on tuntunut hankalalta puhua avoimesti asioista, jotka ovat vaikeita ja kaipaisivat toisen ihmisen tuekseen.”

Minua usein tullaan haastamaan empatiaan liittyen.

Sana itsessään on monesti käytettynä ’se arvokkaampi versio sympatiasta’ ja ’en minä halua sääliä (sympatiaa) – minä haluan ymmärrystä (empatiaa)’. Vaikka useimmiten henkilöt jotka peräänkuuluttavat empatiaa, haluavat yhtälailla sitä sympatiaa. Sanojen sukulaisuudesta kertoo paljon esimerkiksi se, että googlaamalla sanaa ’sympatia’ ensimmäisenä hakutuloksena möllöttää ’empatia’.

Empatialla viitataan useimmiten kykyyn asettua toisen asemaan.

Minusta määritelmä on hyvä. Ongelmallisinta tässä kaikessa on tilanteet, joissa olet toisella puolella pöytää keskustelukumppanisi kanssa. Siis sinulta vaaditaan toisen näkökulman syvällistä ymmärtämistä ennen kuin se ***** on millään muotoa edes yrittänytkään ymmärtää sinun kantaa. Olen viitannut asiaan voimakkaimmin: ”Minun elämäntehtäväni [erään läheiseni] kanssa – siis asia, jota jatkan kunnes jompi kumpi on haudassa – että hän ymmärtäisi minua edes yhden kerran konfliktitilanteessa. Hänen ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, mutta hänen tulisi lausahtaa jotakin ’sulla on kyllä pointti tossa…’ -tapaista.”.

Kun ihmissuhdepaska osuu tuulettimeen, vastuunkantajat, empatia, kunnioitus, anteeksiannot ja -pyynnöt silppuuntuvat samalla. Tilalle rientävät ylpeänä vittumaiset marttyyriteot maustettuna mm. loukkaantumisella. Kyky kuulla toisen hätä – vaikka se vyöryisi päällesi kuin tulivuori – on erittäin haastavaa, kun vituttaa ja toinen hyökkää.

Moni ihminen on nähnyt kuinka pureudun johonkin asiaan kuin terrieri lukkoleukoineen, enkä päästä irti ennen kuin asia on selvitetty. Harvemmin pystyn edes ”unohtamaan” empaattisuuttani, mutta yritän laittaa sen jäihin, mikäli asia koskee minua ja se on minulle tärkeä. Olen havainnut olevani aivan äärivittumainen ihminen, yksi pahimmista, ja ominaisuuteni skaalautuu laajasti.

Persoona, arvomaailma tai muu vastaava asia kun joutuu tulitaisteluun – vittumaisuuteni aktivoituu – aivan kuten kaikilla muillakin. Näkemykseni vittumaisuudestani perustuu tilannearvioon, johon olen törmännyt usein. Vastapuoleni on tyhjentänyt koko asevarastonsa, mukaan lukien radioaktiiviset, kemialliset ja biologiset aseet (henkilökohtaisuudet), jotka vaikuttavat pitkäaikaisesti ja parantuminen on hankalaa. Silti lopputulemana on parisuhteissani ollut – niissä pahimmissa riidoissa – sylini avaus ja toisen sinne sulkeminen, silitys ja pusu.

Käynnistän rauhanneuvottelut, koska sota on loppu. Ei siksi, että toinen heiluttaisi valkoista lippua. Ei siksi, että miestappioni olisivat liian suuret tai asevarastoni olisi tyhjä. Sota on loppu, koska ei ole mitään voitettavaa. Minua ei ymmärretty, minulle ei annettu periksi, minua ei tultu silittelemään. Vastapuoleni siirtyy esimerkiksi japanilaiseen häpeärituaaliin hävityn matsin jälkeen: harakiri, puukko esiin. En minä sitä halua. En minä sen takia tapellut, että voittaisin. En minä odota mitalia. Minä odotan rakkautta. Olen rakastanut lukemattomia kertoja näissä tilanteissa. Antanut periksi ja anteeksi. Aina se on hankalaa – aina se on hyppy tuntemattomaan – mutta aina se kannattaa.

Uskotaan toisiimme. Uskotaan, että ansaitsemme rakkauden ja saamme sitä osaksemme, kunhan vain uskomme siihen… ja ainahan meillä on toivo.

Sitaatteja:

”Humph. Hope, it is the quintessential human delusion, simultaneously the source of your greatest strength, and your greatest weakness.” (Matrix Reloaded, The Architect)

”Inter arma silent leges.”  (suom. Lait vaikenevat aseiden välissä) (Cicero)

”Si vis pacem, para bellum” (suom. Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan) (Publius Flavius Vegetius Renatus)

Tullessani salilta – jep, ihan oikeasti kävin salilla kuten kirjoitin – pohdiskelin vanhaa ajatustani, että naisten halu saada isohko, lihaksikas jne. jne. mies on mielenkiintoinen.

Verrataan tilannetta vaikkapa mieheen, joka haluaa isohkon muskeliauton. Ko. autoa ei taskuparkkeerata helposti, se ei ole kätevä ruokaostoksilla, se todellakin herättää huomiota – sillä ei lähestytä sitä rivarialuetta öisin ”sillee hiljaa”. Mies ymmärtää tämän ja on valmis luopumaan niistä epäkätevyyksistä, joita ko. automalli tuo.

Toinen esimerkki on työkalut, vaikkapa naulapyssy, joka on erittäin kätevä taloa rakennettaessa, mutta käyttökelvoton taulukiinnikkeitä tehdessä tai vaikkapa pikku-Pertin keppihevosta korjatessa. Naulapyssy ei sovellu (äläkä nyt mieti niitä pieniä naulapyssyjä, vaan sellaista isoa ja lihaksikasta) em. hienovaraisuutta ja herkkyyttä vaativiin käyttötarkoituksiin.

Entäpä mies? Todellakin miehen pitää taipua ihan yhtälailla niihin tarkkuutta ja pehmeyttä vaativiin tehtäviin, joita onneksi parisuhde-elämässä suodaan. Toisin sanoen, nainen nauttii joka-tilanteeseen-sopivasta-työkalusta, jolla voi hoitaa kaiken (tai ainakin melkein).

Tätä pohtiessani suihkussa, puristin kasvojenpuhdistusainetta noin 5 krt liikaa kämmenpohjaani ja totesin itsekseni, että: ”Lisää painoja, soutaa 3km ja treena 1,5h salilla… niin tuubikaan ei ole entisensä. Ihan ’normaalistihan’ minä painoin.”. Onneksi Yves Rocherin Ginseng-juurta ja muuta hassua sisältävä kasvojenpuhdistusaine (for men ofc) on minulle verrattain uusi tuttavuus vrt. nainen. Toivon, että kokemus hakkaa tämän hetkellisen testo-/adrenaliinihömppäilyn, niissä minulle tärkeissä – herkissä hetkissä naisen kanssa.

Pehmeyttä ja lihaksikkaita käsivarsia kaikille! <3

PS: Tool Academy (Renttuakatemia) oli loistosarja. Siinä moukareista tehtiin laajan skaalan jakoavaimia tai monitoimityökaluja, joissa on enemmän toimintoja, kuin MacGyverin linkkarissa.

”Lihaksikas rasvaton ruumis on kuin julkinen fallossymboli todisteena kantajansa ylivertaisesta miehuudesta, sanoo Aalberg.”. Lue koko juttu.

Nuorten naishenkilöiden fbookin kansikuvissa esiintyy mm. David Beckham. Veikkailin, ettei Taavi ole siinä suinkaan uskomattomien jalkapallotaitojensa takia… siis hänhän hirveän harvoin pelaa futista boxereillaan. En osaa sanoa, muistuttaako Taavi tavoitetasosta vai onko hän päivänpiristeenä.

Lihaksikkuudella (siis terveellisen näköinen vartalo, vahvoilla käsivarsilla ja oikealla vyötärö/rintakehä-suhteella) mies parantaa mahdollisuuksiaan naisiin. Tilanne on siis mielestäni suht’ lohdullinen: kovalla työllä saa paremman kertoimen hedelmäpeliin.

Vaikka oman kehon kehittäminen on haastavaa, eikä (muka) mitään yleistä voida sanoa miehen vartalosta vs. naisten mieltymykset – on oman mielen kehittäminen vielä hankalampaa ja epämääräisempää. Yleisesti olen oman mielen kehittämisestä todennut, että kiinnostavat (esim. naisen hienoja ominaisuuksia koskevat) mielipiteet/keskustelunavaukset ja kommunikaation painottaminen kuunteluun, toimivat kelvollisesti naisten kanssa… mutta lähdenpä tästä salille.

Empiirisiä havaintoja: Miesten alimmaisten vatsalihasten aiheuttamat uurteet lantioluiden sisäpuolella olivat kuulemma ”hyi”. Six-pack (vatsalihakset) > rintalihakset.

Naisten kommentoinnin perusteella miehen-ulkonäkö-ranking:

1. Komea: yleensä viittaa itsevarmaan asenteeseen ja hyvään luustonrakenteeseen kasvoissa sekä urheilullisuuteen. Usein ruskeat silmät ja ruskettunut iho ovat plussaa.
2. ”Pitempi/vahvempi kuin minä”: viittaa naisellisuuden kokemuksen vahvistamiseen, saa tuntea itsensä pieneksi ja suojelluksi – turvalliseksi ja naiseksi.
3. Vahvat käsivarret: kyky pitää sylissä, rauhoittaa nainen ja luoda naiselle tunne kestävästä/pysyvästä liitosta sekä huolenpidosta
4. Hyvä perse: indikoi yleensä urheilullisuutta ja hyvää liikkuvuutta… esim. tanssilattialla 😉

Olette rosvosektorilla jos toinen on perhe-ajassa ja toinen on etsin-itseäni-ajassa.

Yleisen sukupuolitilanteen nyt kaikki tietävät… eli naisella on päävastuu keskustelun johtamisessa ja avoimen keskusteluympäristön luomisessa. Hänellä on täysi mahdollisuus saada miehensä puhumaan niistä täyttymättömistä haluista ja tarpeista, joita mies miettii. Nainen voi tulla näissä vastaan ja aikataulustakin voi yleensä neuvotella.

Tämän kanssa sitten ei pelleillä. Luottamus menee (puolin ja toisin) jos asiasta ei voi avoimesti keskutella ja toiselle – tai kummallekaan – ei anneta tilaa.

Miehelle parisuhteen helppous indikoi hyvää tulevaisuusnäkymää, mutta naisella hommat voivat olla toisinkin päin.

Helppo suhde: ”Vähän liian helppo… tästähän puuttuu ilotulitus ja suuret tunteet! Ei tämä liitto välttämättä sitten kestä niitä iloja ja suruja…”

Vaikea suhde: ”Välillä… mutta kyllä ne hienot hetket tuntuvat niin makoisilta, kun on vähän huonoa joukossa. Eikä tässä ehdi tylsistyä, kun on koko ajan puuhaa! Usein kyllästyn suhteessa nopeasti, mutta tämä pitää minut vireänä ja minusta tämä vaikuttaa pitkäikäiseltä suhteelta… haluan yhdessä rakentaa pysyvän liiton.”

Vahvuuteen voi sairastua, kuten Hellsten nokkelasti asian ilmaisee ja kuvaus sopii myöskin sairaan käyttäytymiseen. Lääkkeen ollessa näkösällä, sitä lähdetään tavoittelemaan. Jos sairaus on pitkittynyt ja se on haitannut elämää merkittävästi, lääkettä ei pelätä tavoitella aggressiivisestikaan.

Asian voi nähdä kuin yhtiökumppanit konsanaan. Toinen on sitä mieltä, että:

”Tässähän ollaan valittu olla yhdessä – niin kerkeäähän noita ongelmia sitten hoidella – ikuisuus aikaa!”

Toinen taas ajattelee:

”Nyt kun ollaan valittu olla yhdessä – niin varmasti sitten hoidetaan nää ongelmat pois, jotta voidaan sitten nauttia yhteiselosta ilman soraääniä.”

Haluatko tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa voit kokea olevasi turvassa ja edetä ajatellen, että te molemmat pystytte vetämään parisuhdettanne eteenpäin? Et halua vapaamatkustajaa tai täysin talutushihnassa olevaa puudelia? Haluat itsenäisesti ajattelevan yksilön, jolla on omia mielipiteitä ja hänen kanssaan voi keskustella haastavistakin aiheista avoimesti? Ulkonäkökin pitää olla kunnossa ja kemia on ehdoton, ettei homma mene pelkän ystävyyden piikkiin.

Molemmat siis saavat suhteesta paljon positiivista, koska kaikki edellä mainituista lähtevät toisiaan tukevasta ajattelusta. Merkittävää on huomata, että kumpikaan ei siis näennäisesti vaadi mitään. Yhtälön ainoa edellytys on, että löydätte toisenne.

Todellisuudessa sinulla on aika paljonkin vaatimuksia useille suorituskykyä vaativille sektoreille. Tavoittelet todennäköisimmin ns. alfaurosta tai -naarasta. Kriteerisi täyttävät vain suhteellisen pieni määrä yksilöitä ja heistäkin suurin osa on enemmän ja vähemmän varattuja. Huippuyksilöt kun eivät kauaa vapaana liitele luonnollisesti, koska heillä on paljon tarjontaa. Huippuyksilöiksi ei tässä yhteydessä lasketa niitä, jotka ovat selkeästi päättäneet olla sitoutumatta. Heidän ominaisuudet muuttuvat parisuhdemielessä hyödyttömiksi heidän ollessa kyvyttömiä rakentamaan mitään pysyvää. He haluavat ohimeneviä kohtaamisia ja tätä voivat tarjota myös kumppaniksesi kelpaamattomat yksilöt. Sitoutumiskammoinen huippuyksilö on todella vaarallinen kohde, sillä hänen kanssaan asiat tuntuvat mahtavilta, mutta suhteen jumittaminen alkaa nopeasti raastamaan.

Alfayksilöillä on jonkin asteista sitoutumiskammoa aina, koska heille tarjotaan mahdollisuuksia. Omasta mielestään alfat tekevät esiselvityksiä ja valintoja, eivätkä ole sitoutumiskammoisia, jota se todellisuudessa on alastomaksi riisuttuna.

Sitoutumiskammoa on monenlaista. Naiset tuntuvat havaitsevan ja käsittävän vain klassisen ”Miksei me [siirrytä seuraavalle tasolle]” (joka muuttuu myöhemmin muotoon: ”Mikset sinä [tee minun kanssani yhteistä päätöstä]”). Muita sitoutumiskammon muotoja ovat esim. pintaliitäminen (ei haluta ratkaista ongelmia lopullisesti) ja itsekkyys (kykenemättömyys nähdä mm. toisen tarpeita arvokkaina). Naiset eivät havaitse näitä jälkimmäisiä itsessään eivätkä kumppanissaan, joten jos mies antaa naiselle säännöllisesti konkreettisia sitoumuksen merkkejä – hän voi olla henkisesti (ja sitä kautta myös fyysisesti) vailla sitoutumista suhteeseen. Miehen henkinen sitoutuminen suhteeseen on arvotonta, mikäli mies ei toteuta konkreettisia sitoutumisrituaaleja.

Naisen strategia on siinä mielessä älykäs, että näillä konkreettisilla sitoutumisriiteillä sidotaan miestä – tässä tapauksessa osin sitoutumiskammoista alfaa – suhteeseen. Liiketoimintatermein: nostaa vaihtokustannuksia, koska tässäkin strategiassa homma ei perustu asiakkaan kuunteluun, vaan sopimuksiin, tila- ja mahdollisiin lainajärjestelyihin.

Googlen yrityspalvelupaketin tuotetiedoissa sanotaan: ”Me haluamme vain tyytyväisiä asiakkaita”. Avattuna: ”Jos et ole tyytyväinen palveluihimme, autamme sinua saamaan tietojärjestelmäsi toiselle palveluntarjoajalle.”. Kuinka moni ihminen kykenee tekemään tällaisen palvelulupauksen potentiaaliselle kumppanilleen? Olen viitannut tällaiseen malliin joskus ja ehdotustani pidettiin välinpitämättömyytenä. En  voi aidosti haluta henkeen ja vereen olla henkilön kanssa jos esitän meidän haluavan toistemme onnellisuutta aidosti… hetkinen? Totta, en haluakaan olla viimeiseen asti – hampaat irvessä – suhteessa, vaan haluan molempien onnellisuutta. Samaa mieltä on moni hankalan eron kohdannut sydänrikko, mutta kummasti se aina tuntuu unohtuvan rakastuessa. Ongelman ydin on se haavemainen ajatus unelmakumppanin löytämisestä, kuten alussa todettiin. Nymfomaanin tavoin toivotaan, että jostain löytyy ”se jokin” joka muuttaa kaiken, eikä mietitä todellisia tavoitteita ja itseä inhimillisenä olentona.

Tilanne kilpistyy usein tähän:

Kuuntelu, ymmärrys, tarpeet – miksei minun tarpeillani ole merkitystä tai minun tarpeeni vaikuttavat olevan jotain erikoiskamaa vrt. kumppanini täysin normaaleihin ja yleisesti hyväksyttyihin – itsestäänselvyyksiin?

Tätä pohtivat monesti suhteen molemmat osapuolet. Olemme erilaisia ja haluamme eri asioita, eivätkä keskenään erilaiset halumme mene mitenkään siististi lomittain.