Tekijä: Rakas

Minua usein tullaan haastamaan empatiaan liittyen.

Sana itsessään on monesti käytettynä ’se arvokkaampi versio sympatiasta’ ja ’en minä halua sääliä (sympatiaa) – minä haluan ymmärrystä (empatiaa)’. Vaikka useimmiten henkilöt jotka peräänkuuluttavat empatiaa, haluavat yhtälailla sitä sympatiaa. Sanojen sukulaisuudesta kertoo paljon esimerkiksi se, että googlaamalla sanaa ’sympatia’ ensimmäisenä hakutuloksena möllöttää ’empatia’.

Empatialla viitataan useimmiten kykyyn asettua toisen asemaan.

Minusta määritelmä on hyvä. Ongelmallisinta tässä kaikessa on tilanteet, joissa olet toisella puolella pöytää keskustelukumppanisi kanssa. Siis sinulta vaaditaan toisen näkökulman syvällistä ymmärtämistä ennen kuin se ***** on millään muotoa edes yrittänytkään ymmärtää sinun kantaa. Olen viitannut asiaan voimakkaimmin: ”Minun elämäntehtäväni [erään läheiseni] kanssa – siis asia, jota jatkan kunnes jompi kumpi on haudassa – että hän ymmärtäisi minua edes yhden kerran konfliktitilanteessa. Hänen ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, mutta hänen tulisi lausahtaa jotakin ’sulla on kyllä pointti tossa…’ -tapaista.”.

Kun ihmissuhdepaska osuu tuulettimeen, vastuunkantajat, empatia, kunnioitus, anteeksiannot ja -pyynnöt silppuuntuvat samalla. Tilalle rientävät ylpeänä vittumaiset marttyyriteot maustettuna mm. loukkaantumisella. Kyky kuulla toisen hätä – vaikka se vyöryisi päällesi kuin tulivuori – on erittäin haastavaa, kun vituttaa ja toinen hyökkää.

Moni ihminen on nähnyt kuinka pureudun johonkin asiaan kuin terrieri lukkoleukoineen, enkä päästä irti ennen kuin asia on selvitetty. Harvemmin pystyn edes ”unohtamaan” empaattisuuttani, mutta yritän laittaa sen jäihin, mikäli asia koskee minua ja se on minulle tärkeä. Olen havainnut olevani aivan äärivittumainen ihminen, yksi pahimmista, ja ominaisuuteni skaalautuu laajasti.

Persoona, arvomaailma tai muu vastaava asia kun joutuu tulitaisteluun – vittumaisuuteni aktivoituu – aivan kuten kaikilla muillakin. Näkemykseni vittumaisuudestani perustuu tilannearvioon, johon olen törmännyt usein. Vastapuoleni on tyhjentänyt koko asevarastonsa, mukaan lukien radioaktiiviset, kemialliset ja biologiset aseet (henkilökohtaisuudet), jotka vaikuttavat pitkäaikaisesti ja parantuminen on hankalaa. Silti lopputulemana on parisuhteissani ollut – niissä pahimmissa riidoissa – sylini avaus ja toisen sinne sulkeminen, silitys ja pusu.

Käynnistän rauhanneuvottelut, koska sota on loppu. Ei siksi, että toinen heiluttaisi valkoista lippua. Ei siksi, että miestappioni olisivat liian suuret tai asevarastoni olisi tyhjä. Sota on loppu, koska ei ole mitään voitettavaa. Minua ei ymmärretty, minulle ei annettu periksi, minua ei tultu silittelemään. Vastapuoleni siirtyy esimerkiksi japanilaiseen häpeärituaaliin hävityn matsin jälkeen: harakiri, puukko esiin. En minä sitä halua. En minä sen takia tapellut, että voittaisin. En minä odota mitalia. Minä odotan rakkautta. Olen rakastanut lukemattomia kertoja näissä tilanteissa. Antanut periksi ja anteeksi. Aina se on hankalaa – aina se on hyppy tuntemattomaan – mutta aina se kannattaa.

Uskotaan toisiimme. Uskotaan, että ansaitsemme rakkauden ja saamme sitä osaksemme, kunhan vain uskomme siihen… ja ainahan meillä on toivo.

Sitaatteja:

”Humph. Hope, it is the quintessential human delusion, simultaneously the source of your greatest strength, and your greatest weakness.” (Matrix Reloaded, The Architect)

”Inter arma silent leges.”  (suom. Lait vaikenevat aseiden välissä) (Cicero)

”Si vis pacem, para bellum” (suom. Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan) (Publius Flavius Vegetius Renatus)

Tullessani salilta – jep, ihan oikeasti kävin salilla kuten kirjoitin – pohdiskelin vanhaa ajatustani, että naisten halu saada isohko, lihaksikas jne. jne. mies on mielenkiintoinen.

Verrataan tilannetta vaikkapa mieheen, joka haluaa isohkon muskeliauton. Ko. autoa ei taskuparkkeerata helposti, se ei ole kätevä ruokaostoksilla, se todellakin herättää huomiota – sillä ei lähestytä sitä rivarialuetta öisin ”sillee hiljaa”. Mies ymmärtää tämän ja on valmis luopumaan niistä epäkätevyyksistä, joita ko. automalli tuo.

Toinen esimerkki on työkalut, vaikkapa naulapyssy, joka on erittäin kätevä taloa rakennettaessa, mutta käyttökelvoton taulukiinnikkeitä tehdessä tai vaikkapa pikku-Pertin keppihevosta korjatessa. Naulapyssy ei sovellu (äläkä nyt mieti niitä pieniä naulapyssyjä, vaan sellaista isoa ja lihaksikasta) em. hienovaraisuutta ja herkkyyttä vaativiin käyttötarkoituksiin.

Entäpä mies? Todellakin miehen pitää taipua ihan yhtälailla niihin tarkkuutta ja pehmeyttä vaativiin tehtäviin, joita onneksi parisuhde-elämässä suodaan. Toisin sanoen, nainen nauttii joka-tilanteeseen-sopivasta-työkalusta, jolla voi hoitaa kaiken (tai ainakin melkein).

Tätä pohtiessani suihkussa, puristin kasvojenpuhdistusainetta noin 5 krt liikaa kämmenpohjaani ja totesin itsekseni, että: ”Lisää painoja, soutaa 3km ja treena 1,5h salilla… niin tuubikaan ei ole entisensä. Ihan ’normaalistihan’ minä painoin.”. Onneksi Yves Rocherin Ginseng-juurta ja muuta hassua sisältävä kasvojenpuhdistusaine (for men ofc) on minulle verrattain uusi tuttavuus vrt. nainen. Toivon, että kokemus hakkaa tämän hetkellisen testo-/adrenaliinihömppäilyn, niissä minulle tärkeissä – herkissä hetkissä naisen kanssa.

Pehmeyttä ja lihaksikkaita käsivarsia kaikille! <3

PS: Tool Academy (Renttuakatemia) oli loistosarja. Siinä moukareista tehtiin laajan skaalan jakoavaimia tai monitoimityökaluja, joissa on enemmän toimintoja, kuin MacGyverin linkkarissa.

”Lihaksikas rasvaton ruumis on kuin julkinen fallossymboli todisteena kantajansa ylivertaisesta miehuudesta, sanoo Aalberg.”. Lue koko juttu.

Nuorten naishenkilöiden fbookin kansikuvissa esiintyy mm. David Beckham. Veikkailin, ettei Taavi ole siinä suinkaan uskomattomien jalkapallotaitojensa takia… siis hänhän hirveän harvoin pelaa futista boxereillaan. En osaa sanoa, muistuttaako Taavi tavoitetasosta vai onko hän päivänpiristeenä.

Lihaksikkuudella (siis terveellisen näköinen vartalo, vahvoilla käsivarsilla ja oikealla vyötärö/rintakehä-suhteella) mies parantaa mahdollisuuksiaan naisiin. Tilanne on siis mielestäni suht’ lohdullinen: kovalla työllä saa paremman kertoimen hedelmäpeliin.

Vaikka oman kehon kehittäminen on haastavaa, eikä (muka) mitään yleistä voida sanoa miehen vartalosta vs. naisten mieltymykset – on oman mielen kehittäminen vielä hankalampaa ja epämääräisempää. Yleisesti olen oman mielen kehittämisestä todennut, että kiinnostavat (esim. naisen hienoja ominaisuuksia koskevat) mielipiteet/keskustelunavaukset ja kommunikaation painottaminen kuunteluun, toimivat kelvollisesti naisten kanssa… mutta lähdenpä tästä salille.

Empiirisiä havaintoja: Miesten alimmaisten vatsalihasten aiheuttamat uurteet lantioluiden sisäpuolella olivat kuulemma ”hyi”. Six-pack (vatsalihakset) > rintalihakset.

Naisten kommentoinnin perusteella miehen-ulkonäkö-ranking:

1. Komea: yleensä viittaa itsevarmaan asenteeseen ja hyvään luustonrakenteeseen kasvoissa sekä urheilullisuuteen. Usein ruskeat silmät ja ruskettunut iho ovat plussaa.
2. ”Pitempi/vahvempi kuin minä”: viittaa naisellisuuden kokemuksen vahvistamiseen, saa tuntea itsensä pieneksi ja suojelluksi – turvalliseksi ja naiseksi.
3. Vahvat käsivarret: kyky pitää sylissä, rauhoittaa nainen ja luoda naiselle tunne kestävästä/pysyvästä liitosta sekä huolenpidosta
4. Hyvä perse: indikoi yleensä urheilullisuutta ja hyvää liikkuvuutta… esim. tanssilattialla 😉

Olette rosvosektorilla jos toinen on perhe-ajassa ja toinen on etsin-itseäni-ajassa.

Yleisen sukupuolitilanteen nyt kaikki tietävät… eli naisella on päävastuu keskustelun johtamisessa ja avoimen keskusteluympäristön luomisessa. Hänellä on täysi mahdollisuus saada miehensä puhumaan niistä täyttymättömistä haluista ja tarpeista, joita mies miettii. Nainen voi tulla näissä vastaan ja aikataulustakin voi yleensä neuvotella.

Tämän kanssa sitten ei pelleillä. Luottamus menee (puolin ja toisin) jos asiasta ei voi avoimesti keskutella ja toiselle – tai kummallekaan – ei anneta tilaa.