Kategoriat
Pohdinnat

Rewind, please, once more

Teen poikkeuksellisen tempun ja otan sanasta sanaan oman kommenttini keskustelusta, jota kävin tekstinä ja julkaisen sen tähän. Tämä on asia, johon palaan todella usein ja hyvinkin todennäköisesti – jos olet elämässäni läsnä – tulet tämän tarinan jossain muodossa kuulemaan jossain yhteydessä.

Tässä ei ole kyse uhriutumisesta, vaikka sen voi sellaisena nähdä. Kyseessä on muistilappu, jolla yritän pakottaa itseni ymmärtämään useita asioita samanaikaisesti. Keskeisimpiä muistilapun ranskalaisia viivoja ovat tietenkin:

  • En ole isäni
  • Uskallan Rakastaa ja käyttää tietopääomaani Rakkaudesta
  • Prosessiorientoituneisuuteni on hyödyllinen, jos aikaa on

Toisena poikkeuksena en muokkaa tekstiä lainkaan, vaikka se täysin pikakirjoitettuna tajunnanvirtana sisältääkin epäoptimaalisia rakenteita ja sanoja. Perfektionismistani vapautuminen on yksi projektini, jossa olen edennyt ja jossa toivon pääseväni maaliin ennen 40v. syntymäpäivääni.

— Lainattu teksti alkaa (en vaikeuta lukemista esim. kursivoinnilla) —

Irtauduttuani perheyrityksestämme. Soitin 1,5 vuoden päästä isälleni, että tulisin käymään hänen luonaan. Hän tuumasi puhelimessa: ”No joo, oon mäkin miettinyt, että vois ottaa yhteyttä… mut mä aattelin odotella vielä pölynlaskeutumista…”. Siis 18kk ilman järkevää ihmissuhdetta omaan keskimmäiseen poikaan ja pölyä pitäisi odotella vielä?

Tein omat kotiläksyni mennessäni isääni tapaamaan. Totesin, että mahdollisesti viimeiseksi jäävässä tapaamisessamme en haluaisi syyttää häntä, vaan kertoa ne hyvät asiat häneen liittyen – joiden sanomattomuutta jäisin katumaan ja viiltelisin itseäni niillä hänen hautajaisissaan. Kerroin ne kauniit jutut lapsuudestani. Sain sielulleni rauhan ja olisin voinut lopettaa koko ihmissuhteen siihen – ilman minkäänlaista katumusta tai ajatusta, etten tehnyt tarpeeksi tai yrittänyt.

Minä olin isompi ihminen kuin isäni ja Rakastin häntä enemmän kuin hän minua.

Joo joku voi mussuttaa, että mistäs sitä tietää – kun toinen ei puhu – miten paljon se sua Rakastaa?

Mutta kaikki me tiedämme, että sanomaton Rakkaus, joka ei muodosta minkäänlaista toimintaa – on arvotonta ja olematonta. Jos et ikinä saa sanaa suusta, halaukseen muodostettua käsiäsi, hymyä huulille, käden heilautusta tai katsetta toisen suuntaan – on aivan yhdentekevää paljonko Rakastat, koska ei ole kohtuullista vastuuttaa sitä toista rakentamaan itselleen sinun Rakkauttasi. Kyllä sinun pitää tehdä se itse ja näyttää toisen tärkeys hänelle.

— Lainattu teksti päättyy —

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.