Pimeys syö minut.
Laskeudun sen kitaan minulta kysymättä.
Kovuuteni ratkeaa, mutta liitos ei petä.
Olet minun.
Syleilyni työntyy eteenpäin.
Ottamatta vastaan anteeksipyyntöjä.
Ei ole mitään toista. Ainoa mahdollisuus.
Heitän kankaan harteille. Tartun niskaasi.
Hengitän, kunnes nukahdan.
Unesani suutelen, tuntien sinut kokonaan.
Silmäni avautuvat puolisoksi.
Hieron sinusta naisen, unihiekat lampeen.
Painan rintaani enteen ja tuuli koskettaa.
En ole yksin. Enää koskaan.