Kategoriat
Konseptit Pohdinnat

Seksi(k)ä(s)

Minulle tuli jokin äkillinen halu ratkaista seksikkyyden rakenne tänään. Ratkaisu tuntui itsestäänselvältä: (nautinnollisen) seksin todennäköisyys = seksikkyys.

Moni mies vastaa, että nainen on seksikkäimmillään vähissä vaatteissa – ei kokonaan alasti. Miehet ovat tutkitusti hyvin visuaalisia seksuaalisuudessaan, joten esteetön näkymä olisi loogisempi. Vähäpukeisuuden seksikkyyttä kuvataan usein: ”Jättää tilaa mielikuvitukselle.”. Selvä seksin kohonnut todennäköisyys (alusvaatteet) ja antaa selvän seuraavan toimintasuunnitelman. Aktivoi siis aivoja, mutta hyvin suoraviivaisesti – ei liian rasittavaa.

Samalla tavoin moni vihjaileva ja muotoja korostava pukeutuminen koetaan seksikkäänä, mutta seksikkyyden alleviivaus esim. liian lyhyellä hameella, voimakkaalla meikillä ja liian vähäisellä ylävartalon verhoamisella – koetaan usein kokonaisuutena seksikkyyttä laskevana – vaikka näennäisesti seksin todennäköisyys olisikin kohonnut. Fiksut ihmiset toki ymmärtävät, että mikään pukeutuminen ei todellisuudessa kohota seksin todennäköisyyttä juuri sinulle. Toisaalta itsevarmat ihmiset kokevat, että jos he todella haluavat seksiä – he sitä saavat. Hieman nurinkurisesti todella itsevarma ihminen ei mene koskaan sieltä missä aita on matalimmillaan.

Tästä päästään henkilökohtaiseen kuvitelmaan omasta seksikkyydestä. Kun itse ajattelee seksiä – voi kuvitella olevansa seksikäs – koska itsellä on kohonnut todennäköisyys seksille. Tähän vaikuttaa voimakkaasti oma perusitsevarmuus omasta seksikkyydestä. Esim. liian pitkä torjuntaputki voi aiheuttaa ahdistusta, koska ajatukset ohjautuvat herkästi todennäköisyyslaskelmassa nollaa kohti. Itsevarmuuden menetys tai sen epäselvyys laskee seksikkyyttä ja seksin todennäköisyyttä.

Mielenkiintoiseksi kuvion tekee parisuhdedynamiikan arviointi. Parisuhteessa tulee yleensä tilanteita, joissa toinen osapuoli (tai pahimmillaan molemmat samanaikaisesti) kokee tulleensa torjutuksi. Molempien torjutuksitulemisen tilanteita ovat mm. treffi-ilta, jonka kotimatkalla jompikumpi osapuoli avaa ”väärän keskustelun” ja tunnelma sulaa kasaan kuin jäätelökakku auringossa. Kuuntelijana ollut osapuoli pitää keskustelunavaajaa torjujana, koska ”vei fiilikset” ja keskustelunavaaja pitää kuuntelijaa yliherkkänä viedessään keskustelun riidaksi.

Näin ollen omaa kumppania kohtaan voi olla negatiivisia odotusarvoja seksin todennäköisyyksiä kohtaan, jos edellä kuvattuja tilanteita ei pureta kunnolla ja päädytä anteeksiantoon. Tällöin molemmille voi jäädä pelkoja tai muutoin epämääräinen tunne seksin todennäköisyyttä kohtaan – vaikka oma mieli olisi seksiin positiivisesti jossain hetkessä kallellaan.

Hassuksi homman tekee todennäköisyyslaskelman vääristyminen. Oman kumppanin seksikkyys voi laskea edellä kuvattujen esimerkkitilanteiden vuoksi, koska seksin todennäköisyys muuttuu erittäin epäselväksi. Ikään kuin oman ymmärtämättömyyden takia (miksi emme edenneet seksiin taaskaan?) ajetaan torjunnanpelossa oman kumppanin seksitodennäköisyyttä kohti nollaa ja seksikkyyttä viedään samalla. Tämä tietenkin aiheuttaa kierteen, joka muodostaa itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Miksi tämä on oleellinen pointti?

Arvioimme joskus täysin epäreilusti kumppaniamme. Tuntematon henkilö ei ole todennäköisempi seksipartneri. Oma puolisosi on. Kaikki data tukee tätä. Kumppanisi tulisi olla seksikkäin koko maailmassasi.

Asiaan valitettavasti vaikuttaa ns. trendikäyrä ja kulmakerroinlaskenta. Tämä iskee pahimmin pariskuntiin, joilla on ollut aluksi paljon seksiä ja se vähitellen tai rajummin vähenee koko ajan. Osapuolet voivat näin ollen arvioida seksin jossain vaiheessa loppuvan kokonaan. Toisin sanoen, kumppanin seksikkyys katoaa simuloinnin vuoksi, joka muodostaa taas itseään-toteuttavan-ennustuksen.

Kiire on pahin syöpä tässä yhtälössä ja valitettavan yleinen ansa. Sen perusteella voidaan ikään kuin selitellä ensin itselle ja sitten toiselle seksin vähyyttä. Sitten selitykset kieppuvat kuin tornado, eikä kukaan enää jonkun ajan päästä muista, miten tilanne päätyi ihanasta ihastumisvaiheesta nykyiseen ”Tää nyt vaan on tällaista.”. Sitten päästään klassisiin kilpiin: ”Ei se alkuhuuma kestä.”.

Tällä kuviolla parisuhteen osapuolet ajavat itsensä vaaralliseen tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät ole enää lapasessa. Oudoksumani tilanne, jossa vähemmän seksiä parisuhteessaan haluava osapuoli voi pettää puolisoaan jonkun tutun tai tuntemattoman kanssa. Sama syy. Seksikkyyden kokemus. Mutta fataalisti arvio ei muodostu partnerin seksikkyydelle, vaan tämän viestinnälle: hän pitää minua todella seksikkäänä. Ja toiminta-alusta on valmis: seksin todennäköisyys kohoaa merkittävästi.

Tuntemattomien – tai vaarallisimmillaan yksinomaan positiivisessa viitekehyksessä tavattujen tuttujen – seksikkyys on yllättävä. Siis tunteiden voimakkuus yllättää aina, jos niitä ei ole onnistunut käymään läpi itsenäisesti ensin ja tämä aiheuttaa merkittävän riskin parisuhteelle.

Seksikkyyden kokemus on parhaimmillaan kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet pohjaavat seksikkyyden arvionsa kestävästi todellisuudelle. Seksin todennäköisyys pysyy korkeana ja kumppania arvioidaan reilusti… Tai hieman yliarvostaen tarvittaessa ja kumppani vastaa tähän riittävän säännöllisesti.

Seksikkyyden kokemus on tällöin vahvalla pohjalla ja mieli vapautuu miettimään merkityksellisempää seksikkyyden sisältöä: miltä kumppanini (tai lyhyemmän ajan seksipartnerini) tuntuu ja hivelee aistejani minun mielikuvissa? Miten ihanaa onkaan haaveilla hänen vartalosta, sanoista ja kosketuksesta? Miten haluankin suudella häntä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *