Valittavissa vain nolla tai ykkönen,
Mikä onkaan luku seuraava, kakkonen?
Ne aiemmat, tarvitaan molemmat,
Ykkönen vasen, kakkonen sitten,
Ihan tutulta kympiltä näyttää,
Mutta kun binääriä käyttää,
Se onkin vasta toinen,
Siis lukuna, tuttu, kakkonen.
Käännän sotkuisen sivun,
Aukeaman, lehtiönipun,
Kuin päälle, pois, vivun,
Tunnen, kauemmas tipun,
Päätöksieni, hiljaisten, kivun,
Halkaisen samettisen esiripun.
Hetken ehkä elossani riudun,
Mäkeä kuiluun, kuin jäällä liu’un,
Valahdan menneeseen, sinne lukkiudun,
Jään alla, avaan suuni ammolleen, kirun,
Vaikerran, kodin, kadun, kidun,
Tunteeni vietäväksi antaudun?
Vain ääriajalla vapaudun?
Toimiiko mekanismi pakkolaukaisun?
Kuin korkki, pinnalle, ampaudun?
Pitääkö koneesta hypätä, kysyn,
Kuulemma tarvittavaan, kyllä, pystyn,
Edessä näen vain seinän, pystyn,
Uusi alku, päätöksessäni pysyn.
Kumman tuomion saan tylyn?
Omani, vai pienen mytyn?