Kategoriat
Pohdinnat Runot

Piikki lihassani

Seison ylväänä muiden yläpuolella.
Niitä, jotka kohoavat korkeammalle
halveksun solvauksin:
”Saatanan haaskansyöjä, korppikotka”.

Komea runkoni luo komean varjon.
Siinä piehtaroivat skorpionit,
käärmeet ja muut alhaiset otukset.

Minua tuon tuosta nokitaan,
sisällän elintärkeää energiaa.
Ajattelen, että olen suojaton.
Olen vakuuttunut, etteivät muut
kestäisi tällaista – etenkään suojatta.

Kohtaan voittajani.
Seison edelleen paikallaan.
Minusta katkaistaan pala ja
energiani siirretään toiseen.

Avaan silmäni ja katson itseäni.
En tunnista silmieni eteen tuotua
näkyä, palaa itsestäni.
Siinä on piikkejä.

Ne kunnioituksen hetket,
jotka osakseni sain kummastuttaen,
johtuivatkin siitä, että paukutin
lähelle pyrkivää piikeillä.

Minusta tehdään taas hedelmäsmoothie.
Ehkä tällä kertaa noustessani maasta,
voisin kokeilla olla olematta piikki
omassa lihassani ja nähdä itseni osana
järjestelmää.

Tuskin.

En vieläkään näe kokonaisuutta,
joten en osaa lopettaa etsimistä.
En ole kovin kummoinen salainen
agentti, puhun liikaa. Yritän löytää
motiivit, mutta niitä ei voi löytää,
jos asianomistajat ovat itse päättäneet
ne haudata. Tai niinhän sitä luulisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *