Kirja: ’Depis – Masennuksen eri muodot’
(ilmestynyt aiemmin Duodecim | Apteekki-sarjassa nimellä masennus)
- Sinikka Luhtasaari (lääketieteellinen toimittaja)
- Matti O. Huttunen (professori, lääketieteellinen asiantuntija)
Lyhyesti: Tehdään pikajuoksu masennuksen läpi, sen eri muotoihin ja hoitoihin. Suosittelen kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa ja haluavat nopeasti saada kokonaiskäsityksen masennuksesta. Kirjan pohjalta on helpompi syventää ymmärrystä aiheeseen.
Oma pohdinta
En voi suositella lukemaan darrassa ’Depis – masennuksen eri muodot’ -kirjaa tai vastaavaa kirjallisuutta. Kirjassa on muutamia erikoisia sävyjä ja asenteita (esim. puolustetaan psykoanalyysia ja lääkehoitoja minusta turhan jäykästi).
Muilta osin kirja on neutraalin asiallinen ja pitäytyy faktoissa. Kirja ei ole itsehoito-opas. Kirjan asiallisuus luo erittäin kylmän sävyn tekstiin. Tällainen kliininen tarkastelu näinkin syvällisestä, henkisestä ja vaikeasta aiheesta tuntuu helposti itsessään hieman masentavalta. Kirjassa on paljon hyvin jäsennettyä tietoa.
Kirja sai minut havaitsemaan, että masentuneen virheelliset ajattelurakenteet ja suhtautuminen muistuttavat paljolti esim. narsismiin yleensä liitettyjä mekanismeja. Molemmat mielenterveydeltään häiriintyneet ihmisryhmät ikään kuin tulkitsevat kokemuksiaan virheellisesti, mutta masentuneen ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen sitten eroavat toisistaan lopputuloksessa.
Masentunut kääntää virhetulkintansa itseään vastaan ja narsisti kääntää sen muihin. Pohdiskelin eilen sattumalta päihtyneessä mielentilassa 72h sisään kehittelemääni ajatusta, että sukuni miehet ovat erittäin kyvykkäitä projisoimaan omia tuntemuksiaan ympäristöönsä. Projektiolla tarkoitetaan heijastamista ja sen näennäinen sukulainen on reflektio.
Projisiolla psykologiassa tarkoitetaan useimmiten vääristynyttä ja negatiivista judo-liikettä, jossa henkilö kääntää omia ongelmiaan muiden syyksi – eikä ole halukas tutkimaan ja ratkaisemaan niitä itsessään. Reflektiolla sen sijaan tarkoitetaan useimmiten itsereflektiota, eli ns. peiliin katsomista. Molemmat toiminnot voivat estää ihmisen kasvamisen.
Tämän hetkinen teoriani on, että olen saanut ätini puolelta voimakkaan itsereflektiokyvyn ja isäni puolelta projisoinnin. Tämä on hieman vaarallinen yhdistelmä, mutta onneksi itsereflektiokykyni ylittää projisointikykyni tai -haluni, joten kykenen kasvamaan ulos virhetoiminnoista oletettavasti. Pelkkä itsereflektio ajaa ihmisen umpikujaan, koska äärimmilleen vietynä kaikkien asioiden – etenkin ongelmien – tulkitseminen ”minusta johtuviksi” vie ihmisen toimintakyvyn.
Poiminnat kirjasta
(s.82) ”Tärkeä muistaa: Depressiivinen ihminen suhtautuu usein kielteisemmin itseensä kuin muihin ihmisiin. Hän on muita ihmisiä* kohtaan joustavampi ja suvaitsevaisempi kuin itseään. Hänellä on myös pyrkimys selittää negatiiviset tapahtumat omaksi syyskeen, sen sijaan että selittäisi niiden johtuvan ulkoisista tekijöistä, jolloin niitä voidaan muuttaa.”
*kirjassa sana on kirjoitettu: ’ihmistä’ – joka tuntuu melko kummalta…
(s.82-83) ”Kognitiiviset virhetoiminnot
Masennustilan kognitiivinen hoito on kehittynyt yhdysvaltalaisen psykiatrin Aaron Beckin ja hänen tutkijatovereidensa kokemuksista ja tutkimuksista. He havaitsivat, että masentuneet vääristivät todellisuutta systemaattisella tavalla. Masentuneella on kuusi virhetoimintoa ajattelussaan:
- mielivaltainen päättely, jolloin tietty päätös tehdään välittämättä tosiasioista,
- valikoiva yleistäminen tarkoittaa, että johtopäätös tehdään tuijottamalla yhteydestään irrotettuun yksityiskohtaan välittämättä tilanteen kannalta olennaisimmista piirteistä,
- yliyleistäminen – yhden tai muutaman erillisen kokemuksen perusteella muodostetaan yleinen sääntö ja sovelletaan sitä tilanteesta riippumatta,
- suurentelu tai vähättely – tilanteen merkitys arvioidaan suhteettomasti paisuttamalla tai mitätöimällä tilanteeseen liittyviä tosiasioita,
- personalisaatio eli ulkoiset tapahtumat liitetään itseen ilman perusteita,
- dikotominen ajattelu tarkoittaa toisensa poissulkevia luokkia, esimerkiksi ihminen voi ajatella joko vain onnistuvansa tai epäonnistuvansa ja pienikin epäonnistuminen on täydellinen epäonnistuminen.”
(s. 101) Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan va taivahan laps?
Tai helvetin hehkuun on ties!
Outoja sulle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu:
on sulla sun itsesi ies.
(Eino Leino)
(s.104) ”Muutoksen hitautta on verrattu puuhun. Emme näe, kun se kasvaa, mutta jos katsomme samaa puuta vuoden kuluttua, huomaamme sen muuttuneen. Masennuksen hoitaminen voi tuntua matkan teolta, jossa edetään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin.”
(s.104) ”Tärkeä muistaa: Uupumista ja masennusta voi ehkäistä arjen konsteilla. Arkiset askareet ja erilainen puuhailu irrottavat ajatukset työstä. Konkreettinen tekeminen, vaikkapa halonhakkuu maalla, puhdistaa ajatuksia. Fyysinen rasitus ja toiminta tekevät hyvää aivoille ja mielelle. Henkistä työtä tekeville se on erittäin tärkeää. Ihmissuhteista huolehtiminen on mielenterveyden ylläpitämistä.”
(s.104) ”Ihmisen ei välttämättä tarvitse käyttää sanoja tunteidensa ilmaisemiseen. Riittää, kun hän kykenee erittelemään, mistä hänen paha olonsa johtuu. Jokaisella on yksilöllinen tapansa työstää ja elää elämäänsä. Tärkeintä on löytää keinot, jotka sopivat itselle.
Omien toiveiden ja tarpeiden tunnistaminen ja niiden huomioon ottaminen vahvistavat yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Monimuotoisella itseilmaisulla ja luovalla toiminnalla on virkistävä ja eheyttävä vaikutus. Joku saa mielihyvää ruoanlaitosta, toinen kuntosalilta ja kolmas lavatansseista tai karaokesta. Mahdollisuuksia itseilmaisuun on yhtä paljon kuin ihmisiä.”