Naiset ovat kuin äidinkielemme, kaikki on selkeää ja järjestelmällistä, jos jättää pois poikkeukset. Tietenkään et pääse kirjoittamaan yhtäkään vuosiraporttia naisen kanssa ilman niitä poikkeuksia.
Naisten välisessä markkinoinnissa usein ajatellaan, että niitä erikoistilanteita on lopulta melko vähän. Tämä pitääkin paikkansa silloin, kun kaikki tilanteet ovat erinäisiä poikkeustilanne esimerkkejä. Tällöin erikoisen erikoisia tilanteita on melko vähän, kun pohjavire on jo melko satunnaiselta tuntuva.
Äidinkielessämme, kuten naisissakin, hienointa on, että joskus poikkeustilanteissa on erikoistilanteita, joissa sääntö näyttää pätevän, mutta se on vain sattumaa.
Miesten näkökulmasta naisten kieliopillinen edustus olisi hyvä rajata pilkkusääntöihin, kun niitä edes pääsisi useimmiten sitten… Viilaamaan ja oppimaan paremmaksi niiden kanssa. Jos nainen olisi virke, miehistä olisi myös mukava sitoa lauseita yhteen pilkuttamalla oikein ja sahata niitä edestakaisin, kunnes homma olisi hallinnassa.
Jos nainen olisi onnenpyörä, miehet ostaisivat vain vokaaleja ja niistäkin vain ’O’:ta. Alias-sanaselityspelissä nainen olisi synonyymi kaikille positiivisille adjektiiveille ja niille ”haasteita” edustaville.
Psykologien käyttämissä lauseentäydennysharjoituksissa pitäisi opetella taivuttamaan naista oikeisiin asentoihin mm. lauseissa ”Rakastan eniten…” ja ”Mielestäni elämässäni ihaninta on…”.
Vastaavasti assosiaatioharjoituksissa olisi poikkeuksellisesti oikeita ja vääriä vastauksia. Esim. sanoille: ”Arvokkain” ja ”Ilonlähteeni” olisi vain yksi konseptuaalinen oikea vastaus, mutta vaihtoehtoisia sanoja olisi tietenkin paljon.
Runoudessa tietenkin olisi enemmän liikkumavaraa, kunhan sanat soljuisivat yhtä lempeästi läpi huulien kohti vastinpariaan – kuin Tommy Tabermannilla konsanaan.
Teknisen raportin laatiminen se vasta helppoa olisikin, kun se tietenkin saisi sisältää pääosin naisen erinomaisuuksien listaa. Vähän pitäisi tietenkin sitoa tekstiä yhteen taustoittamalla ja väliotsikoimalla sektoreita, joita kulloinkin ylistetään.
Nainen näytelmäkirjoituksen aiheena olisikin vähän haasteellinen, koska naiset pitävät suurista tunteista ja dramatiikasta… Olisi kuitenkin vaikeaa tehdä se niin hienotunteisesti rakentaen, että se säilyisi metaforana ja tarinana. Onneksi erittäin komea mies-casting kääntäisi aina pahimmat kriitikot ”mykistys”-asentoon.
Uutiskatsauksissa sallittaisiin monotoonisen yksinkertainen ilmaisu, koska tekstisisältö kohdistuisi pitkälle uusiin tutkimuksiin naisen oikeassaolemisesta ja ääneen luettuna yhdyssanavirheitäkään ei juuri tulisi tehtyä.
Twitterin ja Facebookin voisi surutta ohittaa mm. peukutuksilla sekä kierrättämällä Instagram-kuvia esim. sydänkuvion kanssa. Oleellisinta olisi tietenkin, että kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa ja ne olisi otettu naisen suosikkimatkakohteissa.
En voi kieltää, etteikö vielä yksi kielenmuodon käsittely viehättäisi, mutta kieltäydyn kohteliaasti kunniasta. Tyydyn viittaamaan ko. taiteenmuotoon metaforalla virtuaalitodellisuudesta ystäväni Morpheuksen sanoin: ”Unfortunately no-one can be told what the Matrix is – u have to see it by urself.”.