Kirja: ’Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa – pimeän puolemme ymmärtäminen’
-James Hollis (suom. Ritva Hellsten)
Lyhyesti: Vaikea aihe, vaikea kirjoitustyyli. Ideoita omaan (tunne)elämään saa, jos pitää psykologisesta ajattelusta, on kärsivällinen ja lukee koko kirjan. En suosittele kenellekään. Vain omaa persoonaa kehittäville.
Oma pohdinta
Kirja on erittäin vaikealukuinen, jos kirjaa ei lue kerralla sen toistoa ei havaitse, yhteenveto(j)a ei ole ja kokonaisuus tuntuu tajunnanvirralla vedetyltä, jossa kuitenkin välillä viitataan kirjan eri osiin.
Jos pidät haasteista, psykologisesta tekstistä ja haluat kokeilla siipiäsi ymmärtäjänä/omaksujana: ota kirja käteen. Muiden osalta veikkaan, että jopa oma referointini kirjasta on liian pitkä luettavaksi.
Kirja sisältää paljon pitkiäkin kuuluisuuksien sitaatteja, joten niitä listaan sisennettynä (s.11 = sivulla 11) jonkun verran tässä matkalla – voit lukea myös pelkästään ne. Läpileikkaan kirjan omien alleviivauksieni kautta ja esittelen ideoita, en tee tarkkaa ”kirja-arviota”. Halusin tuhota kirjan luettuani sen, koska:
- kirja sisältää paljon manipulatiivista höpöhöpöä
- sisällön väärinymmärrys on todennäköistä ja väärinkäyttö on helppoa
Näin projektin lopuksi todettakoon, että kirjan ”arviolta 15% poiminta-versioni” vaikuttaa ihan hyvältä. Roskiin heittämästäni osuudesta en voi sanoa samaa.
PS: Tiivistin pitkiä/sekavia virkkeitä laittamalla viitatun sisällön (sulkuihin). ’Varjo’ -käsite oli välillä irralliselta tuntuva, joten yritin avata käsiteltävän sisällön – enkä piiloutunut epämääräisen käsitteistön taakse, kuten Hollis tekee usein kirjassaan.
Poiminnat kirjasta
(s.11) Maailma on joka ihminen, ja hänen kansoittavat sokeat olennot hämärässä kapinassa kuningas minää vastaan joka niitä hallitsee
(Gunnar Ekelöf, suom. Väinö Kirstinä)
(s.19) ”Platon uskoi, että ihmisolennot ovat luonnostaan hyviä, kunhan he vain ovat täysin tietoisia; näin hän ainakin väitti Valtio-nimisessä teksessaan. Jos ihminen tekee väärin se johtuu siitä, että hän ei täysin ymmärrä tekojensa seurauksia.”. Vrt. s.20:llä alaviite (referoituna): Immanuel Kant kehitti ’kategorisen imperatiivin’, joka tarkoittaa, että ”Meidän tulisi toimia ikään kuin tekojemme vaikutusta sovellettaisiin kaikkiin ihmisiin, myös meihin itseemme.”. Käytännössä: ”En halua elää maailmassa, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa – en siis varasta.”.
(s.26) Carl Jung (Freudin ”oppipoika”) sai arvostetun/porvarillisen sveitsiläismiehen kasvatuksen Sveitsin Baselissa. Suvussa oli 6 pappia, joista yksi oli hänen isänsä. Jung näki lapsena unen, josta hän kertoi vasta keski-ikäisenä: Baselin katedraalin korkeiden tornien päälle putosi Jumalan kultaista ulostetta, jolloin tornit halkesivat ja rakennus sortui maan tasalle. (s.27) ”uni muistutti Raamatun kielikuvasta, jossa hylätystä kivestä tulee uuden rakennuksen kulmakivi” — ”unen tehtävänä oli raivata tieltä vanhaa, jotta uusi voisi ilmestyä.”.
(s.28) Kysymys, johon kukaan ei voi vastata: ”Kerro mistä et ole tietoinen?”
(s.29) Ainoa pysyvä jäsen ihmissuhteissasi olet sinä itse.
(s.30) Kosmos = ”järjestys” (kreik.)
(s.31) ”Oliko rouva Gandhi onnellinen avioliitossa miehen kanssa, jonka rakastajatar oli Intia?”
(s.33) ”Alkukirkon kirkkoisä Origenes tunsi syyllisyyttä ajateltuaan liikaa tanssityttöjä.”. Hän ratkaisi asian kastroimalla itsensä.
(s.34) ’The Hidden Persuaders’ -kirjassa ’Vance Packard’ toteaa, että vakoilujärjestöjen harhaanjohtamisen ja manipulaation keinot otettiin käyttöön liikemaailmassa (markkinointi) 2.maailmansodan jälkeen.
(s.34) ”Kukaan ei projisoi mitään tietoisesti, se on käsitteellisestikin mahdotonta.” (projisointi on esim. toisen syyttelyä omista virheistä)
(s.35) ”uudet hetket peittyvät vanhoihin ennakkoluuloihin”, koska käytämme tarkkaan ottaen uudessa tilanteessa vanhaa linssiä, jonka kautta arvioimme tilannetta. Päivitämme ohjelmointiamme hitaasti, koska jatkuva muutos on liian raskasta mielellemme (turvattomuuden tunne). Rasismi on tiukassa, koska kaikki olemme pelänneet joskus jotakin uutta ja usein se pelko on nostettavissa esiin tyylikkäällä argumentoinnilla. Pelkoa on suhteellisen helppoa muokata vihaksi.
(s.35) ”Kuka voisi kuvitella, että se mikä on ’tuolla ulkona’, onkin saanut alkunsa ’täällä sisällä’?” (vrt. projisointi)
(s.36) Ihminen haluaa tuntea tuon… mutta ainoa tie on tuntea tämä… kuinka hän voi tuntea tuon? Vain tulemalla täydelliseksi tässä.
(vanha kiinalainen ’Art of the Mind’ -teksti / Waley: The way and Its Power, s.47)
(s.36) Juoruilu ja kateus saa ravintonsa itsensä pakoilusta.
(s.37) ”Oletko joskus nauttinut siitä, että olet ’paha’, varmana siitä että jotain ’ihanaa’ tapahtuu?”
(s.38) Lyndon Johnsonin vaalimainos: Lapsen laskiessa terälehtiä, maisema katoaa ydinpilveen ja näin katsojaa varoitetaan Barry Goldwaterin sotaisuudesta.
(s.39) Legendaarinen sarjakuvaruutu: Pappi taluttaa pientä pirua ja piru taluttaa pientä pappia. Molemmat kävelevät kohti kadunkulmaa ja nähtävästi he törmäävät toisiinsa sattumalta. Hollis spekuloi heidän olevan ”veljeksiä”.
(s.39) Amerikkalainen majuri vietnamilaisen Bien Tre -kylän raunioilla: ”Meidän täytyi tuhota tämä kylä voidaksemme pelastaa sen.”.
(s.40) 1813 USA:n laivaston komentaja, Oliver Perry, lähetti kenraali Harrisonille viestin: ”Olemme kohdanneet vihollisen, ja se on meidän.”. Tätä lausahdusta Walt Kelly irvaili Pogo -sarjakuvahahmonsa kautta: ”Olemme kohdanneet vihollisen, ja se on meissä”.
(s.40) Freud: ”Ihmiset kieltävät teoriani päivällä ja elävät ne todeksi unessa yöllä.”. Melkoinen tarve salaliittoteoriamaisella tavalla todistella olevansa oikeassa ikään kuin sanoen, että seksuaalisuuteni on sama kuin muidenkin, mutta minä tunnustan sen – he eivät.
(s.40) Minkä menneisyydestämme unohdamme, olemme tuomitut tulevaisuudessa toistamaan.
(George Santayna)
(s.40) Oma pohdintani: Miksi Oidipus sokaisi itsensä ja pyysi kuolemaa, eikä suoraan tappanut itseään?
(s.41) Jung: ”Minkä kiellämme sisimmässämme, tulee melko varmasti eteemme kohtalon hahmossa.”.
(s.42) Jung: ”Me kaikki kuljemme liian pienissä kengissä.”. Isommat kengät, jatkuva kasvu, on haaste. Jung: ”Tehtävä ei ole loppujen lopuksi hyvyys – vaan pikemminkin eheys.”. Eheys on mahdollista vain, kun vastakkaisia ääripäitä ei suljeta pois. Jung: ”Itsen eheys ilmenee vastakohdissa ja niiden välisessä ristiriidassa… Siksi tie Itseen alkaa ristiriidasta.”
(s.42) Walt Whitman: ”Minä puhun ristiin? Siispä puhun ristiin! Olen loputon. Minussa on väenpaljous.”. (vrt. CMX: ”Vallat ja väet, minussa hengittää ja tahtoo vapauteen.”)
(s.42) Tikku olam = maailman paraneminen
(s.43) Haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
(Apostoli Paavelin kirje roomalaisille)
(s.43) ’Mikä on Buddhan opetusten suurin periaate?’
Mestari vastasi: ’Älä tee pahaa, tee sitä mikä on hyvää.’
Bai Juyi sanoi: ’Kolmivuotiaskin tietää tuon!’
Mestari vastasi: ’Kolmivuotiaskin saattaa tietää sen, mutta edes 88-vuotias ei pysty tekemään sitä.’. Runoilija kumarsi ja lähti.
(Daolinin muistiinmerkityt dialogit)
(s.44) Paavali käyttää sanaa: akrasia = moraalinen hillittömyys, tahdon heikkous (kreik.). ’Synti’ -sanan etymologia viittaa jousiammuntatermiin ”ampua ohi” (hepr.).
(s.46) Felix culpa = onnellinen lankeemus (lat.)
(s.47) Ihminen voi tahallaan, tietoisesti haluta itselleen jopa pahaa, typerää, jopa kaikkein typerintä, ja se on: jotta hänellä olisi oikeus haluta itselleen jopa kaikkein typerintä ja jottei häntä sitoisi pakko toivoa itselleen yksinomaan sitä mikä on viisasta.”
(Dostojevski: Kirjoituksia kellarista, suom. Esa Adrian, s.43)
(s.47, tiputellaan termejä, eikä selitetä niitä, joten ehkä näin:) Hybris = pöyhkeys. Hamartia = yksipuolinen näkemys.
(s.48) anagnorisis = tunnistaminen (kreik.) (nöyryyteen putoaminen)
(s.48) Platonin vertaus, jossa ihmiset olivat luolassa kahlehdittuina seinään päin ja luulivat varjojen liikettä todellisuudeksi – eikä heijastukseksi.
(s.51) Jung kehitti 1920-luvulla intro-/ekstroverttitypologiansa. Muuttuvat toiminnot ovat: ajattelu, tunteminen, aistitoiminta ja intuitio. ”Vaikka kaikilla ihmisillä on nämä kaikki toiminnot, yksi niistä on vallitseva, ja meillä on taipumus nojautua sen valikoivaan voimaan ja välttää vähemmän kehittyneiden toimintojen aiheuttamia hankalia ongelmia.”
(s.52) Fuugatila = irrottautua esim. kipeästä tietoisesta identiteetistä toisen, siedettävämmän avulla. (vrt. moni-/dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö)
(s.52/53) Paavali, room., 7: ”En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan… Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.”. Saatana = vastustaja (hepr.); Paholainen = ”heittää erilleen” (diabolos, kreik.). ”Miltonin saatana tunnustaa: ’Nään aina Hornan; olen itse Horna’. (suom. Yrjö Jylhä).
(s.53) Freud: energia , joka on usein egon tietoisuudesta erillinen ja sille vastakkainen = Id (alunperin Das Es).
(s.55) Martin Luther (munkki) päätteli ihmisen ”tulevan vanhurskaaksi uskosta”, eikä eettisesti saastuneita ”hyviä tekoja” kartuttamalla. Paul Tillich: Armo on sen tosiasian tunnustamista, että loppujen lopuksi me kelpaamme, vaikka olemme kelvottomia.
(s.56) Augustinus rukoili siveyttä: ”Oi Jumala, tee minusta siveä, mutta älä vielä.”.
(s.57) Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta.
-Terentius
(s.57) Job on nöyrtyneen tietoisuuden prototyyppi. Vain nöyrtynyt tietoituus ja ylpeyden katuminen voivat johtaa psykologiseen ja hengelliseen avartumiseen.
(s.59) Prosessi, jonka aikana opimme tulemaan toimeen itsessämme olevan toisen kanssa, on arvokas sillä tällä tavoin opimme tuntemaan sellaisia luontomme puolia, joita emme sallisi kenenkään muun näyttävän meille ja joita me itse emme koskaan olisi myöntäneet.
– Jung (Collected Works: 14, 706) (Entä luottamuksellinen parisuhde?)
(s.59) Pojat muovasivat jalkansa isiensä kenkien mukaan. Äitiensä tuskaksi tyttäret luopuivat unelmistaan.
Larry D. Thomas ”The River”
(s.61) ”Minua hätkähdytti — yliopisto-opiskeljian typerä ihailu. –’Haluan olla teidän kaltaisenne… kokonaan vailla tunteita.’. Hän tarkoitti sen kohteliaisuudeksi.”
— (s.62) Tarina tv-juontaja Edwardista ja hänen vaimostaan Emilystä (nimet, ammatit jne. ovat alkusanojen mukaan muutettuja). —
Edward soitteli vaimolleen fantasioituaan jostakin näkemästään kiihottavasta naisesta. Jos ketään naista ei ollut, hän tunnusti pakonomaisen masturbointinsa. Avioliiton alussa seksi Emilyn kanssa oli kiihottavaa Edwardista ja Emily koki soitot lähes hurmaavina. Uskollisuus oli niin päivänselvä. Myöhemmin Emily tajusi Edwardin olevan seksiriippuvainen, joka häpäisisi todennäköisesti heidät molemmat.
(Seksin/)Yhteyden väheneminen ei haitannut Emilyä, koska hän tiesi elävänsä Edwardin kanssa arvostettua ja haluttua elämää. Kun Edward soitti tunnustuspuhelun suoran lähetyksen aikana mainoskatkolla (hän kuuli puhelun taustalta ja omasta tv:stään samat mainokset), Emily tiesi, että raja on ylitetty. (Hakeutuivat Hollisin terapiaan)
(s.67) ”Edward huomasi fantasioivansa naisista ja viehättyvänsä pornografiasta, jossa yhteys ”naiseen” oli näennäisen helppoa, kutsuvaa ja vailla läheisen suhteen vaatimia mutkikkuuksia.” (s.67 alaviite: ”Edward ei ole yksin pornografiaviehtymyksessään. Ainoastaan syyskuun 11.päivän kriisin aikana, jolloin ihmiset etsivät Internetistä uutisia, kaupallista pornografiaa sisältävillä sivustoilla käytiin vähemmän kuin uutissivustoilla.)
Edward ja Emily tunsivat vetoa toisiinsa, koska he heijastivat toisiaan.(s.68) Läheisiin suhteisiin hakeudutaan usein kahdesta syystä:
- vastakohtaisuus (kompensointi)
- samankaltaisuus (halut, inhot ja kompleksit)
Heidän terapiansa päättyi ja he Hollisin mukaan lähtivät hakemaan apua papiltaan. Hollis ei saanut tietää miten tarina päättyi. Hän tuumaili, että jokaista terapiassa saavutettua läpimurtoa kohden on on ainakin yhtä monta tarinaa ihmisen yhdinkompleksien voimasta. Pakenemme kasvun ankaruutta valiten laiskuuden.
— Edward+Emily tarina päättyy —
(s.66) Anima = sielu (lat.). Jungin ’Anima’ on ns. sisäinen nainen: Miehen kyky ihmissuhteisiin, suhde omaan kehoonsa, vaistoihin, elämän kokemiseen, henkeen ja lopuksi ulkoiseen naiseen. Hollisin spekulointia: Useimmat miehet kärsivät ’animasta eroon joutumisesta’, joka aiheuttaa itsemurhia ja alkoholismia. Jos mies ei osaa avautua sisäiselle elämälle, hänen elämä on vaikea, alituinen kilpailu muiden miesten kanssa ja dialektiikka naisten kanssa on vaivalloista sekä piinallista. vrt. (s.69):llä: ”Animus on — naisen ’sisäistä maskuliinista’ energiaa, joka on yhteydessä hänen henkilökohtaiseen voiman tuntoonsa; se ei ole muihin suuntautuvaa valtaa, vaan oikeutta omistaa oma olemuksensa ja elää luontonsa mukaisesti maailmassa. Kielteinen animus vie naiselta voiman, se on kriittinen ja halventava, mutta myönteinen animus muuttaa hänen sisäisen elämänsä valinnoiksi ulkoisessa maailmassa.”.
(s.67) ”Murhaa ennemmin lapsi kehtoonsa, kuin haudot toteutumattomia haluja.”
– William Blake (tukahdutettu energia räjähtää helposti)
(s.69, alaviite) ”Eräs luennoitsija sanoi kerran Zürichissä, että kristinusko saisi kosketuksen moderniin ihmiseen ja nykyaikaan vain kehittämällä ”seksuaalisuuden sakramentin”; pyhittämällä sen, mikä on niin keskeistä meille kaikille.”
(s.71) Onko seksi meille liian tärkeä? Ja jos se on liian tärkeä, niin miksi?. ”–seksi (ja siihen liittyvä romanttisen rakkauden fantasia) joutuu nykyään kantamaan kadottamamme hengellisyyden taakkaa.”. ”–alamme etsiä muita ’liittymisen’ muotoja.”. ”–ylenmääräinen kiinnostuksemme seksiin saa aikaan valtavan määrän hengellistä liikennettä, joka kaikki kulkee yhden sillan yli. Ehkä me yliarvioimme tämän sillan merkityksen, koska luulemme että siltoja on vain muutama.”. Seksi on ihmisen (ensisijainen) liittymisen muoto. Elämämme alkaa separaatiosta (äiti) ja koemme elämämme eroamisten jatkumona, ja usein yksinäisenä. Yhteyden löytäminen on voimakas tarpeemme. (s.72). Strippiklubin miesasiakkaat elävät helvetissä, ”–heidän liittymisen etsintänsä kapenee pakottavaksi toistoksi–”, kaupallinen kontakti tarjoaa vähän kestävää tyydytystä. ”Kyse ei — ole moraalin vaan mielikuvituksen puutteesta.”.
(s.73) Hollis pohtii lapsuuttaan: ”(Vihan) tunteminen oli merkki siitä, että minussa oli jotain vikaa.”. Alaviite: ” ’Rakkauden’ mitta tuohon aikaan oli: ’Asettuisitko tämän ihmisen puolesta rautatiekiskoille makaamaan?’. Äitini olisi epäröimättä asettunut minun puolestani, ja minä hänen…luulen.”
(s.74) angh = kuristaa (indogermaaninen etymologia, josta on juonnettu: anger (viha), anxiety (ahdistus), angst (kauhu, pelko) )
(s.74) ”Jos vihaa tukahdutetaan suhteettoman ankarasti, syntyy neuroosi.”. William Blake ”Myrkkypuu” -runossa: ääneen ilmaistu viha saattaa johtaa konfliktiin, mutta myös mahdolisesti sovintoon ja ratkaisuun. Sisäänpäin kääntynyt viha tuottaa vain myrkkyhedelmiä saastuneesta puusta.
(s.75) Sveitsiläinen nuori mies julkaisi kirjan ’Mars’ (roomalaisen vihan jumalan mukaan) Fritz Zorn (Zorn = raivo (saks.)) -salanimellä, saatuaan selville sairastavansa aggressiivista syöpää ja vakuututtuaan, että se oli hänen tukahdutettujen tunteiden/psyyken kosto häntä vastaan. Hän kuoli tietäen, että kirja julkaistaan seuraavana päivänä.
(s.80) Jeesus:
- sanoi äidilleen tämän ilmestyessä Kaanaan häihin: ”Anna minun olla, nainen”
- heitti (vihaisesti) rahanlainaajat ulos temppelistä
- sanoi: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle.”.
Hollis: ”Olemme tilivelvollisia jollekin suuremmalle kuin omalle historiallemme, omille toistuville komplekseillemme, tai edes syvimmän uskollisuutemme kohteille. Se on vallankumouksellista puhetta, sytyttävää tänäkin päivänä, ja psykologisesti välttämätöntä.”.
(s.83) Psykopatologia = sielun kärsimyksen ilmitulo. (Hollis pohtii, että luulemme herkästi olevamme adaptaatiomme/vääristymämme tästä maailmasta – vieraannumme itsestämme. Aito minämme ja vääristymät jäävät määrittelemättä, joten tätä on turha referoida.)
(s.83, alaviite) zeniläinen arvoitus (koan) on paradoksi, joka annetaan jokaiselle noviisille (viitataan ehkä Zürichiläiseen yliopistoon). Siihen ei pidä yrittää löytää ”vastausta”, vaan se tulee elää todeksi tavalla, joka syrjäyttää egon fantasian kaiken ymmärtämisestä.
(s.85) ”–mitä teemme ulkoisessa maailmassa, on sisäisen maailmamme itlan johdonmukaista ilmausta.”
(s.87) ”Sosiopaatti on juuttunut varhain syntyneeseen käsitykseen, että Toinen on olemassa vahingoittaakseen häntä, ja siksi hän voi vain vahingoittaa toista takaisin.”
(s.88) ”Joku on sanonut, että ainoa todella patologinen tila on kieltäminen, joka oikeastaan on todellisuuden torjumista.”
”ihmisen suku ei jaksa kantaa kovin suurta todellisuutta”
(T.S. Eliot ’Burnt Norton’ -runo, suom. Sinikka Kallio-Visapää)
(s.89) Yleisin ahdistuksenhallintajärjestelmä on rutiini, joka luo järjestystä ja ennustettavuutta (ainakin niiden mielikuvan). Rutiinien katkeaminen aiheuttaa stressiä. (s.90) Toinen järjestelmä on addiktio, joka ”on refleksiivistä, ehdollistettua ja usein yhä pakottavammaksi muuttuvaa käyttäytymistä, joka hetkellisesti alentaa stressiä.”. ”Addiktiomme ovat yritystä hallita ahdistus; lisäksi ne ovat yritys välttyä tuntemasta jotakin, mitä jo tunnemme.”. (s.91) ”–kivun kautta kulkeminen on joskus ainoa keino vapautua kivusta, kasvaa ja kehittyä”.
(s.91) Mieluummin raunioidumme kuin muutumme. Mieluummin kuolemme kauhuun kuin astumme nykyisyyden ristille ja sallimme harhakuvitelmiemme kuolla.
(W.H. Auden, The Age of Anxiety, Collected Poems)
(s.91) Terapian tarkoituksena on ”löytää tehtävä jonka se meissä nostaa esiin ja käydä siihen käsiksi, sallimatta enää adataation salajuonien tukkia tietämme, sitoa meitä paikoillemme ja kuristaa meitä.”
(s.95) Joskus kuljen ympäriinsä säälien itseäni
ja kaiken aikaa
minua kantaa taivaan poikki suuri tuuli.
(”Eräs chippewa-intiaani”; Bly et. al: The Rag and Bone Shop of the Heart, s.496)
(s.102) Jung: Jotta saisi selville mikä kannattelee silloin, kun itse ei pysty kannattelemaan itseään, täytyy olla yksin.
(s.102) Perfektionismissa on pakko vaatia tehtävien suoritus omalla tavallani, koska arvaamattomat ratkaisut aiheuttavat suurempaa ahdistusta. Passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö lietsoo epäsopua, ei pidä sitoumuksia, sabotoi sopimuksia, etsii toistavasti keinoja kontrolloida (huomaamattomasti tapahtumia ja ihmisiä, vaikka hänellä ei olekaan valtaa tehdä sitä suoraan).
(s.107) Joskus unohdan täysin mitä kumppanuus on. Tiedostamattani, mielettämänä läikytän surullista energiaa joka puolelle.
(Rumi: Joskus unohdan täysin)
(s.107) ”Suhteet ovat miinakenttiä: niitä on mahdoton ylittää osumatta laukaisimiin.”. Onko kukaan vapaa sekalaisista motiiveistaan ja manipuloinnistaan? Tai ”niin vahva, että myöntää itseään koskevat epämiellyttävät totuudet yrittämättä torjua niitä, ja niin sitoutunut, että on päättänyt työstää niitä saavuttaakseen rasitteista vapaan suhteen toiseen?”
(s.110) ”–monet ihmissuhdeongelmamme johtuvat rajoittuneesta, emotionaalisesti vararikkoon joutuneesta mielikuvituksesta–”
(s.120) ”rakkauden periaate, toisen toiseudesta huolehtiminen”. ”–ei sallita toisen kulkea omaa tietään ja kieltäydytään oman vastuun haasteista–” epäkypsempi osapuoli on usein haluton/kykenemätön projektiin. ”Hän vetää suhteen yhä uudelleen takaisin sen kypsymättömälle tasolle ja vaatii että se pidetään siinä; tuloksena on turvallisuus mutta ei kasvu, eikä se totisesti ansaitse rakkauden nimeä.”. Ongelmia tulee kun rakkaus pyytää meiltä enemmän (esim. hengen jalomielisyyttä) kuin meistä mukavaa olisi. ”Suhteen tulisi palvella kummankin osapuolen kasvua sellaiseksi ihmiseksi, jollaiseksi hän kykenee tulemaan.”
(s.121) Jos vie suhteen ”maalliseen päätepisteeseen” ilman syvällisempiä elämisen syitä, voidaan päätyä klassiseen tilanteeseen: toisen ”jättäessä tekemättä/sanoessa jotain” reaktio on tulistuminen, syyttely ja muu ikävä.
(s.122) Perusfantasia: ”maaginen ’toinen’ korjaa asiat meidän puolestamme, tekee elämästämme merkityksellisen, parantaa haavamme ja auttaa meitä väistämään kasvamisen tehtävää”. ”koska hän ei sitä tee — olemme hänelle vihaisia.”. Ensin pitää päästä pois primitiivisimmästä puolustusmekanismista: toisen syyttämisestä (s.123) syyn etsiminen itsemme ulkopuolelta. Koska me itse olemme kaikkien ihmissuhteittemme pysyvä osapuoli, ongelmia kannattaa arvioida ensisijaisesti itsemme kautta. (Hollis mainostaa samalla kirjaansa: ”The Eden Project: In Search of the Magical Other”)
(s. 124) Masennus = terveen itsekkyyden syrjäyttämisen vastareaktio. Viha = oikeutetu(ksi koetu)n itsekkyyden kieltäminen.
(s.124) ”Kypsässä suhteessa kumpikin osapuoli ottaa vastuun omasta individuaatiostaan ja auttaa toista ottamaan vastuun omastaan.”
(s.126) Kukaan ei ole vapaa ”fantasiasta, että toinen saa elämämme sujumaan, antaa sille sisällön, tuo lievityksen aikaisempiin haavoihimme ja – jos meitä onnistaa – säästää meidät kasvamisen ja omasta elämästämme vastaamisen vaivalta.”
(s.126) On parempi olla yksin kuin toivoa olevansa yksin.
Tepsivin lääke yksinäisyyteen on yksinolo.
(vanhoja sananlaskuja)
(s.126) Hollisin terapeuttikollega: ”Terapoin muita jotta kestäisin yksinäisyyteni”
(s.127) Ilman suhdetta henkilökohtaiseen, pysyvään todellisuuteen ja ilman ohjauksen tunnetta aktivoimme yhä tuhoisampia dynaamikoita, joita siirrämme puolisoomme, häneen jota sanomme rakastavamme. ”On paljon helpompaa syyttää toista, tai etsiä uusi, parempi ’Toinen’.”
(s.129) ”Haluamme tehdä työtä suhteemme eteen” -lausahdus on yleinen pariterapiassa, mutta odottavatko molemmat ennemminkin kumppaninsa muuttuvan heidän oman mallinsa mukaiseksi? Esim. vetäytyvän miehen tulee oppia tulemaan lähemmäs rauhoittamaan ja kritisoivan naisen tulee oppia ottamaan enemmän vastuuta oman tunne-elämänsä hoitamisesta, eikä syyttää toista poissaolemisesta.
(s.136) Passio = kärsimys (lat.) -> compassion on kärsimyksen jakamista. Pathos = kärsimys (kreik.) -> sympatia ja empatia. Mitleid = kanssakärsiminen (saks.)
(s.137) ”ei ole olemassa hyväksikäyttäjää, joka ei olisi itse joutunut hyväksikäytetyksi, empatia uhria kohtaan – niin harvinaista kuin se lieneekin – on ainoa paranemisen toivo.”. ”(hyväksikäyttäjän) oma selviytyminen on aikoinaan riippunut kyvystä turruttaa tunteet, siirtää kipu toiseen, ja oppia selviytymiskeinoja jotka hautaavat tai etäännyttävät hänen kärsimyksensä, poistavat siitä tunnon.”. (’The Pawnbroker’ / Panttilainaaja -elokuvassa käsitellään välillisesti ko. asiaa)
(s.139) ” ’Miksi meidän täytyy kätkeä muilta niin suuri osa itseämme?’ vastaus on se hinta, joka meiltä on joskus peritty.”
(s.139) l’abaissement du niveau mental = ’tietoisuuden tarkkaavaisuuden aleneminen’, jota Pierre Janet, 1800-luvun ranskalainen psykologi, käytti aikoinaan ilmeisesti kuvatakseen mm. päihtymystä.
(s.139) Ek-stasis = astua itsensä ulkopuolelle, olla ”itsensä vieressä”, joko ilosta tai kauhusta (kreik.)
(s.140) Korean sodan ja 2.maailmansodan jälkeisissä tutkimuksissa kävi ilmi, että suurin osa sotilaista eivät (edes ne joita kohti ammuttiin) ampuneet takaisin raivoissaan. Otaksuttiin, että useimmilla on sisimmässään syvä kielto toisen ihmisen tappamista kohtaan. Jo Vietnamin sotaan lähteneiden koulutuksessa tämä ”vastaanhangoittelun vaisto” oli syrjäytetty ehdollistamalla koulutettavat tottelemaan ampumiskäskyjä refleksiivisesti.
Pahan voittoon tarvitaan vain hyvien ihmisten vaitiolo. (Edmund Burke, 1700-luvulla)
(s.144) Shakespeare huomauttaa ’Venetsian kauppias’ -näytelmässään, että jopa paholainen voi löytää todisteita mille tahansa Raamatun opetukselle”.
(s.144) Hollis halusi lastensa oppivan, että keskitysleirit ”ovat fanaattisuuden päätepysäkki”. Tekemällä pyhiinvaellusmatkan Dachaun ja Bergen-Belsenin (Saksa) ja Mauthausenin (Itävältä) keskitysleireille.
(s.146) psyyke = sielu (kreik.)
(s.146) Kansainvälisen yhtiön henkilöstöpäällikkö tervehti uusia työntekijöitä sanomalla, ettei yhtiö rakasta heitä. ”Yhtiö vuokraa heidät niin pitkäksi aikaa, kun he tuottavat sille hyötyä, ja lopettaa vuokrasuhteen heti kun heidän tuottavuutensa lakkaa.”. Hän kehotti työntekijöitä etsimään työstään tunne-elämän ravintoa (koska palkkakuitti ei sitä anna) ja hoitamaan ihmissuhteita työssä sekä kotona (sillä ne täyttävät sielun tarpeet). ”Hän oli viisas mies, joka samastui työntekijöihinsä eikä kollektiiviseen abstraktioon, jollaista jokainen yhtiö edustaa.
(s.150, alaviite) ”Turhaan ei käytetä sanontaa alma mater. Historioitsija Arthur Schlessinger on huomauttanut kuivasti, että ’akateeminen politiikka on niin häijyä, koska palkkiot ovat niin triviaaleja.’ ”
(s.151) Yhtiöt, joissa työntekijöitä palkitaan muussa kuin rahallisessa muodossa, pyritään työntekijöitä päivittäin koskettavaan kannustavaan ilmapiiriin ja kiinnitetään huomiota työpaikan estetiikan (psykologiseen) merkitykseen – osoittautuivat ajan mittaan vakaimmiksi ja tuottoisammiksi.
(s.151) ”Mikään työyhteisö ei siis voi olla viisaampi tai tietoisempi kuin sen johto.” Useimmiten johtajat ovat niitä, ”joiden henkilökohtainen psykologia kaikkein jyrkimmin vastustaa dialektiikkaa, muutosta ja toisinajattelua.”. (alaviite) ”Muistan tapauksen eräästä entisestä työpaikastani: kuulin vierailevan johtokunnan jäsenen ylistävän laitoksemme johtajaa sanoen, että vahvan johtajan tunnisti aina siitä, että tämä ympäröi itsensä voimakkailla persoonallisuuksilla. Me muut salaa nauroimme tälle ajatukselle, sillä ne meistä, jotka työskentelivät laitoksen sisäpiirissä, tiesivät, että hallinto oli täynnä jees-miehiä ja -naisia, ja että johtaja oli pöyristyttävän turhamainen ja defensiivinen. Tarpeetonta sanoakaan, että henkilöstön vaihtuvuus oli suuri.
(s.152) ”Watergate-oikeudenkäynnin kuuluisin sanoin: ’Mitä me tiesimme, ja milloin me tiesimme sen?’ ”.
(s.155) Se, joka saa sinut uskomaan järjettömyyksiä voi saada sinut tekemään hirvittävyyksiä.
(Voltaire)
(s.155) Katsokaahan, tässä maailmassa on yksi kauhea asia ja se on, että jokaisella on omat syynsä.
(Jean Renoir)
(s.155) Kaikkein julmimmat erimielisyydet koskevat asioita, joista kummallakaan osapuolella ei ole selvää näyttöä.
(Bertrand Russel)
(s.164) Joukko on epätotuus
(Soren Kirkegaard)
(s.164) folie à deux = yhteinen hulluus
(s.165) ”Instituutiot päätyvät ajan mittaan palvelemaan kahta abstraktia periaatetta enemmän kuin omia perusarvojaan:
- instituution säilymistä (jopa silloinkin, kun se on kadottanut olemassaolon tarkoituksensa tai joutunut ristiriitaan perusarvojensa kanssa)”
- oman sisäpiirin etuoikeuksia, ylläpitoa ja säilyttämistä
(s.165) ”Kuinka moni instituutio on osoittautunut niin valistuneeksi tai sen johto niin näkemykselliseksi, että se on äänestänyt omasta lopettamisestaan(, kun sen tarkoitus on saavutettu tai se on lakannut olemasta relevantti)?”. (Franz Kafka: Linna ja Oikeusjuttu -kirjat käsittelevät instituutioita).
(s.167) ”Se mitä näet, on sen kompensaatiota mitä et näe.”
(s.167) Oppiminen syntyy epäilyksestä.
(Arthur Mizner)
(s.167, alaviite) Ainoa syy mikseivät useimmat ihmiset pakota toisia tahtoonsa on, että heiltä puuttuu valta tehdä niin.
(John Stuart Mill)
(s.169) ”Ihmisellä ei ole mitään syytä hävetä sitä, että hänen esi-isänsä olisi apina. Jos olisi olemassa joku esi-isä, jonka muistelemista häpeäisin, se olisi pikemminkin mies… joka ei tyydy omalla toimialallaan saavuttamaansa kyseenalaiseen menestykseen, vaan sukeltaa tieteellisiin kysymyksiin joihin ei ole lainkaan perehtynyt, onnistuen vain hämärtämään ne tarkoituksettomalla retoriikallaan sekä kääntämään kuulijoidensa huomion käsiteltävän aiheen todellisesta sisällöstä puhumalla eloisasti asian vierestä ja vetoamalla taitavasti uskonnollisiin ennakkoluuloihin”.
(Thomas Huxley, tiedemies, vastaus piispan ivaukseen apina esi-isästä ilmeisesti 1800-luvulla. Lähde: Roger Shattuck ’Forbidden Knowledge: from Prometheus to Pornography, s.36. Hollis lisää, että elettiin maailmassa, jossa useat uskoivat piispa Ussherin toteamuksen: maailma syntyi sunnuntaina 4004 eKr. 23.lokakuuta.)
(s.174) ”Organisaationkehittäjinä työskentelevät saavat usein todeta, että johto ei halua kuulla todellisuuttta: että ’totuuden puhuminen vallalle’ ei ole tervetullutta.”
(s.174) Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
(Lordi Acton, 1800-luvulla)
(s.175) 1348-1349 mutsa surma vei 40% Euroopan väestöstä. Kyliä katosi. Ensimmäisenä kuolivat usein ”parhaat” eli hoitohenkilökunta. Kirkon ja kuninkaan valta olivat voimattomia hysterian ja ruttobasillia levittävien rottien turkissa elävien pienten kirppujen edessä.
(s.176) Dante Alighieri julkaisi 1300-luvun alussa ’Il Comedia’ -teoksensa, joka myöhemmin sai lisänimen ”jumalallinen”, koska se joidenkin palavasieluisten lukijoiden mielestä oli esteettisesti vertaa vailla.
(s.178) Edistys on tärkein tuotteemme.
(General Electric mantra 1900-luvulla)
(s.180…181) Faustin tarina ilmestyi ensiksikeskiajalla, sitten 1600-luvulla Christopher Marlow teki siitä näytelmän ’The Tragical History of Dr. Faustus’, sitten Euroopassa moralisoivana nukketeatteriesityksenä. Tämän jälkeen Johann Wolfgang von Goethe julkaisi tarinan ja muutti lopun. (Hollis ei määrittele muutosta). (s.180, alaviite) Faust julistaa: ”Dasein ist Pflict, und wars ein Augenblick” (vapaa käännös ”itsensä toteuttaminen on velvollisuus, vaikka vain hetkeksi.”, Otto Mannisen käännös oli ”Suurt’, ainoast’ olla on / on velvoitus, vaikk’ ois vain tuokion”). Vaeltava tiedemies, Mefistofeles (paholainen) ilmoittaa arvoituksellisesti itsensä: ”Osa voimaa syvää / mi tahtoo pahaa vain ja aikaan saan vain hyvää.”. ”… Osa sen, mi kaikki ol’ alkujaan, / sen pimeyden mi valon kantoi kohdustaan…” (suom. Otto Manninen). (s.185) ”Mefistofeles väittää voivansa tarjota Faustille niin mielihyvää ja innoitusta, että Faust keskeyttää vedonlyönnin ja luovuttaa vapaaehtoisesti sielunsa hänelle. Faust väittää, että hänen sielunsa on luonnostaan siinä määrin antautunut elämän mysteerin, absoluuttisen kaipaamiseen, ettei hän voi koskaan löytää täyttymystä.”.
(s.182) ”paha on demokratisoitu” se on päivittäisessä toiminnassamme.
(s.182, alaviite) Eräs henkilö huomauttaa, että nähtyään Karibian sokeriplantaasin kauheat olot hän tietää nyt Pariisissa teekuppiin panemansa sokeripalan ”hinnan”. (Voltaire, ”Candide”-kirja)
(s.183) ”Tärkeä esimerkki pahan demokratisoitumisesta on Hannah Arendtin kirja, jonka hän kirjoitti osallistuttuaan SS-upseeri, Adolf Eichmanin oikeudenkäytiin Jerusalemissa.”. Hannah odotti kohtaavansa hirviön, mutta näkikin ”kaljuuntuvan, silmälasipäisen virkamiehen, joka oli kulkenut Buenos Airesin kaduilla vuosikymmeniä (anonyyminä).”. David Cesarini kirjoitti: ”Hän (Eichman) johti kansanmurhaa niin kuin toimitusjohtaja monikansallista yhtiötä.”. (Cesarini valottaa myös Eichmanin pitkää rotuvihan historiaa ’Becoming Adolf Eichman’ -kirjassaan). Eichmanin tavanomaisuus järkytti Arendtia, joka kiteytti tunteensa käsitteeseen ”pahan banaalius”. Eichman teki paljon pahaa, mutta hän vaikutti ”ihan tavanomaiselta” – siksi banaali.
(s.184) ”Päämäärät (ja kunnioittamamme instituutiot) eivät kykene suojelemaan meitä itseltämme ja tuhansilta pieniltä arvomaailman kompromisseilta.”. ” ’Edistyksemme’ ei pelasta meitä.”.
(s.184) Me tiedämme, että monet niistä miehistä, jotka suunnitelivat Auschwitzin ja hallinnoivat sitä, oli kasvatettu lukemaan Shakespearea ja Goethea, ja he jatkoivat näiden kirjailijoiden lukemista edelleen.
(Georg Steiner: Language and Silence)
(s.185) ”–nykyihminen kuluttaa elämänsä enimmäkseen tappamalla aikaa, vetelehtimällä, ja yrittäen tehdä rahaa, tai naida, tai molemia.”. T.S. Eliot 1920-luvulla: ”eikö meidän banaali muistomerkkimme tulekin muodostumaan asvaltista tehdyistä valtateistä ja tuhansista kadonneista golfpalloista?”.
(s.189) (Dostojevski) ”jättää modernin ihmisen käristymään oman egonsa paistivartaaseen.”.
Ihminen suhtautuu järjestelmään ja abstaktiseen päättelyyn niin puolueellisesti, että hän on valmis tahallaan vääristämään totuuden, valmis ummistamaan silmänsä ja sulkemaan korvansa vain puolustaakseen logiikkaansa… Ja mitä sivilisaatio pehmentää meissä? Sivilisaatio kehittää ihmisessä vain kokemusten monipuolisuutta eikä mitään muuta. Ja tämän monipuolisuuden kehittyminen saattaa vielä johtaa ihmiset siihen, että hän havaitsee nauttivansa verestä.
(Dostojevski ’Kirjoituksia Kellarista’, s.37, suom. Esa Adrian)
(s.190) ”Muuten: mistä kunnon ihminen puhuu kaikkein mieluimmin? Vastaus: itsestään. Siispä puhun itsestäni.”
(Kirjoituksia kellarista, s.16)
(s.190) ”Minä en kunnioita itseäni. Voisiko tiedostava ihminen muka kunnioittaa itseään?”
(Kirjoituksia kellarista, s.28)
(s.194) ”uskonnoista suosituin: taloudellisen voiton uskonto.”
(s.197) Jos hevosilla olisi kädet, ne piirtäisivät hevosten näköisiä jumalia.
(Antiikin Ksenofanes)
(s.200) imago Dei; locus classicus (Hollis ei avaa näitä)
(s.202) ”–(Jumala halunnee) viestittää Jobille, että maailmankaikkeus on äärettömän paljon kompleksisempi, vivahteikkaampi kuin ihmisen ego voi milloinkaan käsittää.”. Mielettömyytemme piilee pöyhkeissä yrityksessämme kontrolloida tätä suurta mysteeriä ja tehdä sopimuksia. Pitäisi varoa ylimielisyyttä.
(s.203) ” ’moraalinen paha’ on liukas määriteltävä, hyvin usein se on muuttuvien kulttuuristen kontekstien funktio.”. Luonnollinen paha on vain luontoa. ”Luonto ei ’ajattele’; se on energiaa joka ilmaisee itseään”. Lääketiede pyrkii vastustamaan kuolemaa (vihollista).
(s.203) In la Sua voluntade e nostra pace (= Sinun tahtosi on meidän rauhamme) (Dante)
(s.204) ”–jumalat kieltäytyvät mukautumasta meidän alentaviin odotuksiimme.”
(s.204) ”(Jobin) psykologiansa ja teologiansa avartuvat ja hän muuttuu kuuliaisesta lapsesta kunnioittavaksi aikuiseksi. Suurin osa teologisesta kasvusta ja kaikki psykologinen kasvu on seurausta siitä, että suurempi voittaa pienemmän, usein meidän järkytykseksemme.”
(s.205) ”– privato boni – teodikea julistaa, että paha on hyvän poissaoloa, se ei ole hyvän aikaansaamaa.” (vai ”pahan aikaansaamaa?”) (Jung käyttää tätä irvikuvana ’Job saa vastauksen’ -kirjassaan suomiessaan 1900-lukua)
(s.206) ” Francois-Marie Arouet, joka tunnetaan paremmin Voltaire-nimisenä” (s.206, alaviite) ”Candide (Voltairen kirja) tarkoittaa suorapuheista)
(s.208) ”sydämensä huudon, cri de coeur”; ”Jumalan karitsa, agnus Dei” (agnus-härkä… what?)
(s.210) ”–suunnatonta pahaa ovat toistuvasti tehneet ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita vanhurskaista motiiveistaan, vakuuttuneita että heidän Jumalansa hyväksyy heidän ohjelmansa.” (siis pitävät tekojaan oikeutettuina ja (arvo)maailmaansa sopivina) (Ron Rosenbaum pohtii ’Degrees of Evil’-artikkelissaan mielenkiintoista ”taiteellisuuteen asti menevää pahaa; Napoleon on haudattu kunniapaikalle Pariisin sydämeen; Kenraali Grant pääsi presidentiksi ja New Yorkin ’Riverside Driven’ -hautausmaalle; Hitlerin ”Työ tekee vapaaksi” -koristelut keskitysleireillä)
(s.211) Hollis esittelee mm. massamurhaamisen aikaan ihmisten tekemää kahtiajakoa (psykologista lohkomista): ”Tällä puolella on minun perheeni ja minun arvojärjestelmäni – kumpikin hyvässä järjestyksessä; tällä toisella puolella on raaka työ joka minun on tehtävä kansallisen hätätilan voittamiseksi.”. Useat eivät pystyneet tähän ja tulivat hulluiksi tai päihdyttivät itsensä, mutta moni pystyi toimimaan ’lohkomisen’ avulla ”normaalisti epänormaalissa, esteettisesti kalibroidun murhaamisen maailmassa”.
(s.212) Lie häijy häipynyt, vaan häijyt eivät
(Goethe, 1800-luvulla) (tähän on viittauksia, että ns. paholainen menetti merkityksensä, mutta pahuus ei)
(s.212) ”sovituksen toivo on alistumisessa (sana Islam merkitsee juuri sitä)”; Gelassenheit = mielentyyneys / tila, jossa on päästetty irti (saks.)
(s.213) En halua mitään; en pelkää mitään; olen vapaa;
(Nikos Kazantzakis, kirjailija, sielunvaeltaja)
(s.213) Hollis antaa kirjasuosituksia: Albert Camus: Rutto; Annie Dillard: Pilgrim at Tinker’s Creek
(s.214) Egon tietoisuuden pahin painajainen on kohdata oma suppea rajallisuutensa.
(s.218) Tietoisuutemme ulkopuoli voi olla myönteisessä roolissa indivituaatiorosessissamme. Se on rehellisempi, vähemmän sopeutunut ja sovinnainen, omaperäisempi, joiden takia se ilmaisee ”tarkemmin koko sitä ihmistä, joka meidän on tarkoitus olla suhteessa muihin.”.
(s.218) ”on olemassa kiistatonta kliinistä näyttöä siitä, että tukahdutettu viha voi nostaa verenpainetta ja lisätä halvauksen infarktin ja masennuksen uhkaa.”. (s.219) ”viha on vaistoelämämme tarjoama voimavara”; ”viha itsessään on vaistonvaraista, suojaavaa energiaa. Toisten kunnioittaminen vaatii, että viha, jonka tarkoitus on korjata vääryys, kanavoidaan rakentavalla tavalla; mutta toisin kuin meille on usein opetettu, viha ei ole väärin.”;
(s.220) ”(Miehen, Hollisin terapia-asiakas, itsemurha oli) väkivallanteko ainoaa ihmistä kohtaan johon hänellä oli lupa purkaa tunteitaan.” (s.220, alaviite) ”Isäni, lempein tapaamani mies, kärsi sokaisevista päänsäryistä suurimman osan elämänsä. Näin hänen suorastaan joskus hakkaavan nyrkillä päätään kivun tähden. Mietin usein, löikö hänkin ainoaa ihmistä, jota hänen oli lupa lyödä, yrittäessään ajaa kipua päästään.”
(s.222, alaviite) ”Minäkään en ole Cary Grant”
(Cary Grant, pohtiessaan valkokangashahmoaan ja tuntemattomien ihmisten projisoituja odotuksia häneen)
(s.224) Hollisin kirjasuositus: Joseph Conrad: Salainen hyttitoveri (käsittelee välillisesti mm. johtajaksi kasvamista)
(s.228) ”(yksi kysymys joka askarruttaa) jokaista, jolla on rahtunenkin tietoisuutta ja joka ei ole narsisti tai sosiopaatti – se on itsensä hyväksymisen ja itselleen antamisen ongelma.” (Dostojevski kysyy ’Kirjoituksia kellarista’ -kirjassaan kuinka kukaan tiedostava ihminen voi sietää itseään. Tämä on mielestäni monien tunneälykkäiden ihmisten iso ongelma.)
(s.229) ”Ei kukaan herää uuteen aamuun sanoen: ’Tänään vahingoitan itseäni ja muita’ ”.
(s.229) ”Kuinka voin hyväksyä sinut jos en voi hyväksyä itseäni? Kuinka voin milloinkaan rakastaa sinua, kun halveksin itseäni?” (vrt. rasismi) (Samalla mekaniikalla esim. turvan antaminen vaatii vahvaa sisäistä turvallisuuden tunnetta)
(s.230) ”–kun pidän itseäni hyveellisenä, syyllistyn kohtuuttomaan ylpeyteen.”; ”–kun olen äärimmäisen surkea, syyllistyn silloinkin moraaliseen pöyhkeyteen, sillä odotan itseltäni enemmän kuin mihin ihminen kykenee.”. (ulkoiset ja sisäiset odotukset yli-inhmillisyydestä, täydellisyydestä, johon itse ei pysty)
(s.230) ”Tout comprendre, tout pardoner”
(ranskalainen sananlasku)
(s.230) ”Kahdentoista askeleen ryhmät sisällyttävät viisaasti ohjelmaansa ihmisen oman historian rehellisen inventaarion, johon liittyy myös tehdyn vahingon hyvittäminen asianosaisille sikäli kuin se ei aiheuta lisää vaurioita.”
(s.233) ”Amerikalla on yksi oikea usko – kymmenittäin”
(Mark Twain)
(s.233) ”Kiroavatko he Jumalan, koska tämä petti ’sopimuksen’? Vai raatelevatko he itseään sen tähden, että ovat osoittautuneet arvottomiksi?” (Hollis viittaa ns. hyviin sieluihin ja Jobin kirjaan)
(s.234) Kirjakaupasta oli kadonnut ”Psykologia”-osasto ja tilalle oli tullut ”Self-Help”; ”pettävät lukijansa jättäen hänen suuhunsa hattaramakeisen maun”. Lisäksi lukija kokee riittämättömyyttä, kun ei pääsekään elämässään eteenpäin, vaikka guru esitteli sen niin helpoksi.
(s.235) ”Suuri osa suositusta teologiastamme samoin kuin kuluttajaystävällisestä psykologiastamme saa käyttövoimansa pelosta, sillä niiden vetonaula on implisiittinen lupaus karkottaa tuo pelko.” (entä tämä kirja?)
(s.235) ”Mikään todella tärkeä ei osoittaudu yksinkertaiseksi. Kieltäminen ja pintapuolisuus eivät milloinkaan kestä sen edessä, mitä Sokrates tarkoitti sanoessaan: ’Tunne itsesi’. Itsensä tunteminen pakottaa meidät ottamaan huomioon, että kaikissa asioissa, kaikissa asioissa on enemmän kuin yksi näkökohta harkittavana; että meidän kykymme itsepetokseen on erittäin suuri; että me olemme aina ainakin osa ongelmaa, ja että loppujen lopuksi, ennemmin tai myöhemmin, törmäämme juuri siihen mitä olemme paenneet.”
(s.237) Elämää voi verrata koruompeleella kirjoitettuun kankaaseen, josta kaikki näkevät elämänsä ensimmäisen puolikkaan aikana päällispuolen mutta toisen puolikkaan aikana nurjan puolen. Jälkimmäinen ei ole yhtä kaunis, mutta se on opettavaisempi, koska se auttaa meitä näkemään kuinka langat liittyvät toisiinsa.
(Arthur Schopenhauer)
(s.237) Tietoisuus on organismin viimeisenä ja myöhäisimpänä kehittynyt osa, ja siksi se on myös sen keskeneräisin ja heikoin.
(Friedrich Nietzsche)
(s.238) Siunaa niitä, jotka kiroavat ja parjaavat sinua, sillä heistä tulee parhaita opettajiasi.
(Tiibetiläisen buddhalaisuuden viisaus)
(s.238) Ylimitoitettu reagointimme pieniin asioihin paljastaa usein kompleksimme. (ongelman määrittely onkin haastavampaa)
(s.239) Ulkoisen ja sisäisen maailman kompleksisuus lisääntyy meidän kasvaessamme.
’Liika moraalisuus’ vahvistaa sisäisen maailman pahaa, ja ’liian vähäinen moraalisuus’ edistää hyvän ja pahan dissosiaatiota
(Liliane Frey-Rohn, psykoanalyytikko, ’Evil from a Psychological Point of View’, 1965 kevät)
(s.241) ”(Säiliössä paineistettu vesi) ei katoa minnekään, se etsii uomaa ja hyökkää säiliön heikonta kohtaa vastaan.”; ”mikä kielletään tietoisesti , kätkeytyy vain joksikin aikaa ja murtautuu sitten uudelleen maailmaan.”
(s.241) pas de deux
Olemme yhä varmoja, että tiedämme mitä muut ajattelevat tai millainen heidän todellinen luonteensa on. Olemme vakuuttuneita, että tietyillä ihmisillä on kaikki ne huonot ominaisuudet joita emme tunne itsessämme. Meidän täytyy olla äärimmäisen varovaisia, ettemme häpeämättömästi projisoi omaa varjoamme.
(Jung, 1937, Yale -yliopistoluento) (Jung jatkaa, että henkilö joka ei projisoi on itselleen vaarallinen, koska hän joutuu katsomaan maailman ongelmia myös itsessään)
(s.242) Tarina Lähi-Idästä: Mies etsii jotakin lyhtypylvään valossa ja vastaa ohikulkijan kysymykseen: ”Etsin kotiavaimiani.”. Sivullinen kysyy: ”Tähänkö ne pudotit?”. Etsijä vastaa: ”En, minä pudotin ne pimeässä, mutta tämä on ainoa paikka missä on valoa.”. (hukatut ”mielemme” -avaimet eivät siis ole välttämättä valoisassa paikassa)
(s.242, alaviite) ” (’Analyysi’ -sanan) etymologia viittaa pohjan hämmentämiseen, esimerkiksi joenpohjan sekoittamiseen, jotta nähtäisiin mitä pohjalla on.”
Kysymyksia pohdintojen tueksi:
(s.243) Mitkä ovat hyveesi ja teetkö joskus niiden vastakohtia? Muistele molempia hetkiä. (s.244, esim. auttamistyötä tekevä henkilö ei välttämättä koe ”lupaa” kyseenalaistaa kuluttava auttamisen hyveellisyyttä -> pakko auttaa); (s.245, Monesti itsekriittiset henkilöt eivät ole lopulta ”pahoja” vaan pikemminkin ”toteutumattomia ihmisiä”.); ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”; ”Hyve aikomuksena johon ei liity toimintaa, on siis tuskn hyvää.”; ”Hyveen vastakohta on siis tiedostamattomuus, joka ennemmin tai myöhemmin siittää juuri sitä, mitä vähiten aioimme.”
(s.247) Ihmissuhteittesi avainkuviot? (millaisissa tilanteissa otat käyttöön nämä: väistäminen, aggressio tai toistaminen); (s.247) Musertava vanhempi voi ohjelmoida meihin sisään mielikuvan ”itsestä ja toisesta”, jolloin aina luottamuksen/sitoutumuksen syntyessä pakenemme ”ennen kuin se saa meidät valtaansa.”; (Pohdin, että samaa voi olla mm. periksiantamisessa, joka voi tarkoittaa vallan lopullitsa menetystä); (s.249) vastuuttomuutemme kuormittaa kumppaniamme – eivät välttämättä tarpeemme itsessään; (s.249) ”sellaisina hetkinä, kun tunnemme itsemme heikoimmiksi ja meidän täytyy siksi löytää kompensoivia tapoja joilla vahvistamme itseämme (esim. huutaminen);
Missä rakkaus vallitsee, siellä ei ole pyrkimystä valtaan; ja missä pyrkimys valtaan on vallitseva, sieltä puuttuu rakkaus
(Jung, ’Two Essays in Analytical Psychology’, Collected Works 7, 78)
Ole lempeä. Jokaisella kohtaamallasi ihmisellä on hyvin suuri ongelma.
(Filos Aleksandrialainen)
(s.251) ”Mikä sinua eniten suututtaa kumppanissasi, tai ihmisissä ylipäätään?; Freud: ”tuttu kärsimys valitaan usein mieluummin kuin vieraan asian synnyttämä tuntemton kärsimys, vaihtoehtoisen valinnan uhkaava kuilu.”; (s.252) Tarina miehestä (selkeyden vuoksi vaikkapa Kalle), joka muisti saaneensa vanhemmiltaan parisuhde- ja miehenmallin: Miehen (isän) ensisijainen tehtävä oli vaimonsa (äidin) stressitason hillintä. Kalle valitsi itse vihaisen puolison, joka tunsi itsensä kaikkien pettämäksi. Kalle uhrasi omat toiveensa huolehtiakseen vaimostaan ja aisoissa hänen vainoharhaisuuden sekä vihan myös muita ihmisiä ja heidän motiiveja kohtaan.; (s.253) ”Jotkut ovat esittäneet, että valitsemme suututtavan, jopa tuskaa aiheuttavan Toisen yrityksenä ratkaista jokin ongelma kun se tulee toisen kerran eteemme. Heidän mukaansa tämä valinta on psyyken tapa parantua: että se työstää vanhaa haavaa kypsemmällä, vahvemmalla tavalla.”. (Hollis ei suosittele tätä ”uusi yritys”-ratkaisumallia); (s.253) ”Joskus, kun tunnistamme tutun polun, valitsemme tahallamme päinvastaisen suunnan ja joudumme uudenlaiseen ansaan.”. Jotkut yrittävät valita kolmannen tien: työ(narkomania), huumeet tai huvitukset. ”He saattavat ryhtyä avioliittoterapeuteiksi yrittäen saada omat asiansa kuntoon hoitamalla muiden suhteita.”; (s.253) ”Kuka voi nähdä, mikä energia virtaa sydämestä, mikä tulee psyykensisäisestä historian tehtaasta, ja mikä komplekseista jotka yrittävät toistaa itseään hinnalla millä hyvänsä?”; (s.254) ”(Läheisyyttä pelkäävät) löytävät aina keinoja etaantyä puolisostaan erilaisten harrastusten tai emotionaalisen varautuneisuuden keinoin.”; (s.254) On helpompaa ”liittyä ’Maagiseen Toiseen’, joka säästää meidät kaikelta työltä.”; (s.254-255) ”Mitä tapahtuu, jos toinen kasvaa ja toinen kieltäytyy kasvamasta?” (Hollis kuulee ko. kysymksen ~1krt/vko ja vitsailee: ”Kysyjän oletetaan aina olevan se, joka haluaa kasvaa, ja puoliso on paikoilleen juuttunut osapuoli. Ehkäpä…”); (s.254) Kun vaadimme vähemmän kumppaniltamme ja otamme itse vastuun, annamme puolisolle toivovamme vapauden erilaisiin makuun, kehitystavoitteisiin, ystäviin jne.; (s.255) ”erehtyväisyys on meille yhteistä.”; (s.255) ”–Doppelgänger, Kaksoisolento, Toinen, jonka näemme toisena ja opimme tuntemaan itsenämme (Conrad ”Salainen hyttitoveri”, Stevenson ”Tri. Jekyll ja herra Hyde”). Sitä mitä vihaamme Toisessa, vihaamme itsessämme.”.
(s.256) Millaisissa tilanteissa luot vahingollisia toistoja ja tuotat samaa vanhaa? Milloin pakenet parasta, pelottavinta itseäsi?; Ei kukaan lähde päivään: ”Tänään teen samoja typeriä tekoja joita olen tehnyt vuosikymmenien ajan, mutta lopulta kaikki kääntyy hyväksi.”; (s.256) ”yritys muuttaa niitä (kuvioita) kohtaa valtavaa vastustusta; (s.256) ”Kaikki me olemme lapsina saaneet saman viestin: että maailma on suuri ja me emme; maailma on voimakas, me emme.”; (s.257) ”me itse teemme nykyiset ratkaisut, jotka vahvistavat entisiä kuvioita. — jotka sitovat meidät voimattomaan menneisyyteemme.”; (s.257) Tarina Davidistä: ”Menen aivan ’solmuun’, kun rikon ’ystävättäreni’ sääntöjä ja sitten pakenen ’hänen’ luotaan, ja alan paeta kaikkia naisia elämässäni, koska pelkään sitä, mitä he odottavat minulta, ja sitten päädyn elämään yksin ja eristyneenä.”. (s.258) ”–(David) on historiansa panttivankina–”, ”kompleksi on psykologinen haamu, jolla ei ole enempää todellisuutta kuin mitä sille suomme.”. Hollis Davidille: ”Tuleva puolisosi ansaitsee, että annat hänelle sen hyvän miehen, joka todella olet. Sitä hän on etsinyt, miestä joka hyväksyy hänet sellaisenaan, ilman mitään projektioita. Älä tuota hänelle pettymystä.”.
(s.259) Kauppalaivat purjehtivat rantoja seuraillen, mutta ne, joiden suuntana on taistelu, avaavat saamansa ohjeet kaukana avomerellä.
(Kirkegaard, jota Hollis vapaasti referoi ja jatkaa itse: ”Ulapalle suuntaamalla me avarrumme hengellisesti, ja vain sillä tavoin voimme löytää uuden maan, joka meidän on tarkoitus valloittaa.”)
(s.259) ”Mihin olet juuttunut elämässäsi, mikä tukkii kehityksesi? Mitkä pelot, mitkä tutut aiheet tukahduttavat kasvusi?” (Hollis toteaa, että missään maailman maassa ei ole koskaan pyydetty selittämään mitä ko. kysymykset tarkoittavat ja on itse päätellyt sen kertovan, että ”me kaikki tiedämme, mihin olemme juuttuneet?” ja ihmettelee ”miksi emme vapauta itseämme?”); Tieto juuttuneisuudesta joskus auttaa ihmistä vapautumaan ja joskus ei.; ”juuttuneet kohtamme on ’johdotettu’ komplekseihin ja historiastamme juontuviin energiaryppäisiin.”; (s.260) ”uimme tässä sisäisessä materiaalissa emmekä edes huomaa, mitä se on” ja vastaamme uuteen tilanteeseen vanhalla mallilla, koska ”me katselemme sitä vanhan linssin läpi”. (vrt. ”Uusi päivä, vanhat kujeet”); (s.260) ”Tietoisuus ei välttämättä tunnista angstiamme, mutta ruumis rekisteröi sen”; Useat ihmiset ahdistuvat julkista puhetta pitäessä, vaikka heillä olisi paljon mielipiteitä ja he pitävät keskusteluista. Tämä saattaa johtua menneisyydestä kumpuavasta ”arvostelun uhasta”. ”Kukapa ei olisi kärsinyt hyväksynnän menetyksestä?” (vieläpä lapsena/nuorena). Hollis itse selviää puhumisista muistuttamalla itselleen, että ihmiset ovat tulleet osallistumaan yhteiseen ihmiset kokoavaan aiheeseen – eivätkä arvostelemaan Hollisia. Lisäksi Hollis sanoo itselleen puhuvansa vanhempiensa puolesta ja tuumaa käyttävänsä näin ”ehkä yhtä kompleksia toisen kompleksin voittamiseen.”; (s.261) ”olemme ’paranevia lapsia’ ”; Juuttumisten purkaminen vaatii joskus ahdistukselle antautumista, ”vaikka emme tiedä mitä se on.”; Hollisin Zürichiläinen analyytikko: ”Sinun täytyy tehdä peloistasi oma agendasi.”. ”rajaviivamme ovat usein pelkojemme piirtämiä. Rajaa avartamalla me kasvamme ja otamme omaksemme elämän, joka on tarkoitettu elettäväksemme.”; Vain avartumalla elämme aitoa elämää ja tarjoamme ”maailmalle oman itsemme ainutlaatuista lahjaa”.; (Hollis muistuttaa Jungin ”kaikki kävelemme liian pienissä kengissä” -lauseesta); ”Me petämme itseämme päivittäin näkymättömin pienin petoksin, tuhansin pelon kanssa tehdyin salaisin sopimuksin.”;
(s.262) Minkälaisia malleja sait lapsuudessa/vanhemmiltasi? (s.262) ”meidäthän on ohjelmoitu toistamaan. Onko maailma — turvallinen, kutsuva, tukea tarjoava, vai onko se tyly musertava, rankaiseva?”; (s.263) ”kärsimme ’liiallisen yleistämisen harhaluulosta’ ”; (s.264) ”Joskus lapsena koettu haavoittuminen” kehittyy erityiseksi herkkyydeksi ja lahjakuudeksi hoitaa juuri tämän kaltaisia ongelmia. (Hollis viittaa myös ammattiauttajiin);
Menneisyys ei ole kuollut, se ei ole edes mennyt
(William Faulkner) (oma suomennokseni: Menneisyys ei ole edesmennyt, se ei ole edes mennyt)
Ihmiset pelkäävät vähemmän aaveita kuin itsestään tietoiseksi tulemista
(Jung: Memories, Dreams, Reflections, pp. 190-1) (Oma lisäykseni: mutta meistä kertovat menneisyyden aaveet pelottavat meitä erityisen paljon)
(s.265) Milloin olet kieltäytynyt kasvamasta? (odotat maagisia ratkaisuja, pelastajaa, gurua joka auttaa valitsemaan) (s.265) ”olemme toipuvia lapsia — vaihtelevaa on sen sijaan kestävyytemme, sitkeytemme, tahtomme tulla muuksi.”; (s.267) Hollis viittaa Albert Camus’n ”Maailma on mielekäs vain koska se on absurdi.” ja pohtii, että se tarkoittaisi elämämme matkaa (mielekästä kasvua), jonka kautta teemme absurdista maailmasta mielekkään.; (s.268) ”ilman yhteyttä sisäiseen auktoriteettiin — olemme pelkkiä virvatulia”;
(s.269) ”Tämä prosessi, jossa pyrimme tulemaan toimeen Toisen kanssa, kannattaa ehdottomasti, sillä tällä tavoin opimme tuntemaan oman luontomme sellaisia puolia, joita emme sallisi kenenkään muun näyttää itsellemme ja joita emme milloinkaan olisi tunnustaneet.”
(Jung, ’Mysterium Coninctionis’, Collected Works 14, 706) (Huomaa, että sama tekstikohta on esitelty jo s.59:llä, vaikka Hollis tuokin sen ”uutena” nyt uudelleen ja vieläpä merkittävästi erimuotoisena. Suomentajasta asia ei johdu, koska sisältö on eri. Tämä todistaa lopultakin ounastelemani todellisuuden, ettei kukaan ole oikeasti lukenut kirjaa ajatuksella läpi – ei edes kirjoittaja itse. Minultakin asia meni ohi ennen tätä referointiprojektia.)
(s.270) ”Vain sellainen, joka osaa puhua vakuuttavasti ja viettelevästi kiusauksillemme, voi voittaa (Faustin – tai) meidät (-) puolelleen.”; (Yleensähän ”minä itse” olen melko vakuuttava, joten pelkojen aktivoituessa on ymmärrettävää ettemme usko ulkopuolista puhetta. Sisäinen asiantuntijamme keskimäärin hakkaa ne kokemuspisteillään.)
(s.270) ”Gautamasta tuli Buddha, hän joka näki aistien ansan, valheellisten turvallisuudenlupausten ja vallan houkutusten läpi.”. Tuntemalla himon (Kama), pelon (Mara) ja velvollisuus/vastuun herrat täysin – ne eivät voineet omistaa häntä. (s.270, alaviite) ’budh’ = ”nähdä” (sanskriit.) (, ymmärtää että kaiken kärsimyksen lähde on riippuvaisessa takertumisessa maailman asioihin);
(s.270…271) Jeesuksen aika erämaassa oli taistelua oikeuden ja vallan kiusauksen kanssa. (Lawrence Jaffe kertoo kuinka) Jung vastasi häneltä viimeisen New Yorkin vierailun jälkeen kysyttyyn kysymykseen Jeesuksesta: ”nasaretilaisella oli vaelluksista vaikein; tämän elämähän alkoi niin sanotusti aviottomana lapsena, ja myöhemmin hänet puettiin seuraajiensa vaatimuksesta Messiaan mantteliin. Kestettyään kolme kiusaustaan Jeesus huusi ristillä, että hänen Isänsä oli hylännyt hänet. Tuolla hetkellä hänen koko elämänsä näytti virheeltä, suurelta epäonnistumiselta, romahdukselta. Sitten Jung jatkaa:”
(s.271) Meidän kaikkien täytyy tehdä niin kuin Jeesus teki. Meidän täytyy tehdä oma kokeemme. Meidän täytyy tehdä virheitä. Meidän täytyy elää todeksi oma näkymme elämästä. Ja virheitä tapahtuu. Jos välttää virheitä, ei elä; tietyssä mielessä voi jopa sanoa, että jokainen elämä on virhe, sillä kukaan ei ole löytänyt totuutta. Kun me elämme tällä tavoin, tunnemme Kristuksen veljenämme, ja Jumala totisesti tulee ihmiseksi… Ja niinpä viimeinen, mmitä sanoisin kaikille, ystäväni, on tämä: eläkää elämänne niin hyvin kuin osaatte, vaikka se perustuisi virheeseenkin, koska elämä täytyy selvittää elämällä, ja totuuteen päästään usein virheiden kautta. Sen jälkeen te olette tehneet kokeenne, niin kuin Kristuskin teki.
(Lawrence Jaffe: Liberating the Heart, 17)
(s.272…273) Meidän on pyrittävä kartoittamaan itseämme sieltä missä: pelkomme ovat, koemme olevamme rumimpia ja ”päivittäisestä kaupankäynnistämme, adaptaatiosta ja kieltämisistä”; ”emme koskaan koe paranemista, ellemme opi rakastamaan kaikkein vähiten rakastettavimpia paikkojamme, sillä myös ne pyytävät meidän rakkauttamme. Sairaat paikkamme ovat sairaita koska kukaan – varsinkaan me – ei rakasta niitä.”. (Oma pohdinta: Arvottomia paikkoja, joihin tässä viitataan, eivät ole esim. muita satuttavat tapamme, koska koemme niillä olevan meitä suojeleva funktio. Sitä vastoin esimerkiksi ”pelot” ovat tällaisia meille arvottomia paikkoja/tapoja, koska ne nakertavat elämäämme, eivätkä auta meitä. Eli voisimme luopua niistä ilmaiseksi vrt. viha, josta emme luopuisi.)
(s.273) Jos tekniikasta voidaan ylipäätään lainkaan puhua, se koostuu pelkästä asenteesta. Ensin täytyy hyväksyä ja ottaa vakavasti huomioon Varjon olemassaolo. Toiseksi on välttämätöntä saada tietoa sen ominaisuuksista ja aikeista. Kolmanneksi: pitkät ja vaikeat neuvottelut ovat todennäköisesti väistämättömiä.
(Jung: ’Letters’, Vol 1, 234)
(s.273) ”Gnostilaisessa ’Tuomaan evankeliumissa’ Jeesuksen kerrotaan sanoneen miehelle, joka teki työtä sapattina, että jos tämä tiesi mitä teki – jos hän siis palveli jotakin sellaista lakia, joka oli tavallisen lain yläpuolella – hän oli pelastettu. Ja jos hän ei tiennyt mitä teki, hän oli tuomittu.”
(s.274) …On tärkeää että valveilla olevat ihmiset ovat valveilla. Tai muuten murtuva viiva voi lannistaa meidät takaisin uneen.
(William Stafford, ’A Ritual to Read Each Other’, The Darkness Around Us is Deep. Pp.13-15) (vrt. Matrix -elokuvat)
(s.274) Syy siihen, miksi tietoisuus on olemassa, ja miksi meillä on tarve avartaa ja syventää sitä, on hyvin yksinkertainen: ilman tietoisuutta asiat menevät huonommin.
(Jung, Analytical Psychology and ’Weltansachauung’, Collected Works, 8, 695)
(s.274) ”kuka haluaa kasvaa egomurhan lahjan avulla, joutua aina suuremman lyömäksi, kuolla sille mitä oli ajatellut itsestään tai maailmasta ja mitä yhä haluaisi ajatella?”
(s.275) Mikään vankila ei ole varmempi, kuin se jossa emme tiedä olevamme.
(Shakespeare, ’Loppiaisaatto’) (taas vrt. Matrix -elokuvat)
Poiminnat suomentajan (Ritva Hellsten) huomioista:
(s.281) ”Hollis mainitsee, että sanan ’devil’ etymologia juontuu latinasta. Tämä on virhe, jonka korjasin: sana tulee kreikan sanasta diabolos.”;
(s.281) Hollis kääntää ’Buchenwaldin’ englanniksi ’Wood of Books’. ”Tämän maininnan jätin suomennoksesta pois, koska tällaista sanan johtamista ei voi perustella millään, se on yksinkertaisesti virheellinen. Buchenwald on suomeksi pyökkimetsä.”
(s.282) Olen ”pyrkinyt lähinnä ymmärrettävään ilmaisuun. (James Hollisin kirjallinen tyyli on tehnyt tämän melko haasteelliseksi!)”.