Kategoriat
Runot

Musta labradori

Taidan olla vain hieman pulska labradori,
vaikka ehkä musta karvani kiiltää,
siltikään en ole sinua värisyttävä ori.
Vähän sen myöntäminen vieläkin viiltää.

Olen pieni hauva ja sinä olet minulle keittiöveitsi,
jolla juuri on paistia leikattu.
Ei kielitaitoni riitä, en itselleni enää valehdella viitsi,
on sitä sen verran monesti teipattu.

En sinusta ole ollut kateellinen,
vaikket aina olekaan kanssani onnellinen.
Mustasukkaisuuttani nostaa, kun hymyn luot muille,
vaikka olet nauruni kuluttavasti riisunut paljaille puille.

Taluta vaan muita, ei haittaa minua,
jos hymyn luot minulle ja saan olla lähellä sinua.
Olen uskollinen sinulle onnessani,
vaikka häntääni heiluttaisinkin muille.

Palaan aina läähättämään perääsi,
vaikka kuononi on usein painunut lutuille
sinua seuratessani liian lähellä.
En sinua syytä, olethan minulle aina hellä.

Olet pinnan alla aina minulle lämmin,
joskin temppuradoillasi useinkin rämmin.
En ehkä ketterin, nopein tai vahvin,
mutta syvällisesti tunnen Rakkauden mahdin.
Sinua ja sydäntäsi lakkaamatta vahdin.
Jos kadotan hetkeksikin, taas aloitan jahdin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *