Nykymiehen halua elättää perheensä nykyään jo yliarvioidaan helposti. Suomalainen mies on ”urautuja”, mutta ei välttämättä suinkaan työuraansa. Miehet eivät kaipaa useinkaan isoja muutoksia, vaan haluavat hetkellistä sekavuutta – esim. viikonloppuista ryyppäämistä miesporukalla ja siinä sivussa epämääräisiä aktiviteetteja.
Miehen urautuminen – tottuminen vallitseviin oloihin voi sisältää mm. äärimmäisyyksiäkin, jos mies pysyttelee esim. huonosta tuurista tietyissä olosuhteissa liian pitkään. Miehet voivat urautua esimerkiksi tällaisiin rooleihin: Työnarkomaani, alkoholisti, himo- ja penkkiurheilija, sovinisti, rasisti, pelaaja, opiskelija, aktivisti, kaahaaja, filosofi…
Millähän olosuhteilla ja mekaniikalla miehen saisi urautumaan ’hyvä aviomies ja isä’ -rooliin? ”Joo kato mä rakastan mun perhettä ja meillä menee vaimon kanssa hyvin. Seksi on loistavaa ja lapset arvostaa mua… semmosta se vaan on… päivästä toiseen… ja se on kyllä musta ihan mukavaa.”, jonka lisäksi miehen hetkelliset pakomatkat todellisuudesta eivät sisältäisi äärimmäistä alkoholinkäyttöä tai muita epämääräisyyksiä.
Yksi hyvä keino olisi varmaan nimenomaan ratkaista tämä miesten viinahöyrysteinen todellisuuspakoilu, jollain muulla mekanismilla. Ja vastaus ei ole urheilu… minulla on urheiluhullu kaveri, jonka alkoholinkäyttö on todella äärimmäistä. Ehkäpä miehen mieli pitäisi osata tyhjentää, jotta niitä hankalia ajatuksia ei tarvitsisi hukuttaa viinamereen. Luova ratkaisu lienee: maltillinen alkoholin käyttö ja avautuminen, tilanteiden purkaminen… ja uusi elämä.