Kategoriat
Pohdinnat

2013

En löytänyt etsimääni ’pyyteetöntä rakkautta’, mutta sain osakseni rakkautta. Paljonkin. Olen viisaampi taas ihmissuhteista ja naisista.

Yksi isoimmista asioista, jonka ymmärsin oli, etteivät naiset halua tulla ratkaistuiksi. Aina optimaalinen käyttäytyminen, suhtautuminen, sanat ja teot kelpaavat kyllä – mutta naisen kohteleminen yhtälönä on väärin. Nainen helposti ajattelee, että mies näkee hänet ongelmana jos ”se pitää ratkaista”. Todellisuudessa mies vain on kiinnostunut ja tarkoittaa hyvää, mutta siitä saa helposti hassun vaikutelman.

Konkreettisempi asia on, että nainen ei pidä vertailusta, koska silloin hän on vain joku kaiku toisesta mieleenpainuvammasta äänestä, joka ei kuitenkaan yllä olemaan oma yksilöllinen ääni. Itselleni on ominaista yhdistellä asioita ja asioiden hahmottamisessa auttaa vertailu sekä samankaltaisuuksien löytäminen. Esim. nimimuistissani on joskus yhdistelevä muistitekniikka: Matti – mitä samaa tässä Matissa on kuin parhaiten tuntemassani Matissa? Erityisen vaarallista on verrata naisen ulkonäköä, jopa supertähtiin – mikä saa minut aina hämilleni.

Rehellisyys/avoimuus -suhtautumisen tutkinta jatkuu. Melkoinen sotku voisin sanoa… Yksi erittäin opettavainen keskustelu oli, kun sanoin tiedostaen ongelmallisen faktan ja keskustelukumppanini sulkeutui. Tuumasin, että avoimuutta pitää ruokkia ja tukea avaamalla omia tuntemuksiaan. Se on jännittävää miten paljon pelkästään lausumalla ”okei” -sanan voi kuulla niin paljon äänen väristä ja sävystä.

Ehkä ymmärsin myös olevani tietyllä tavalla suunnaton. Henkilöbrändini on hyvin hajanainen ja levällään. Minussa ei ole juuri muita yleisesti tunnustettuja piirteitä kuin vaikeiden keskustelujen käyminen ja sen rinnalla tietynlainen sitkeys. Olen pohtivainen. Voidakseni päästä johonkin minun tulisi valita suuntia ja rajoittaa tätä levinneisyyttäni. Tutkiva ote on hyvästä ja tiedän laajasti asioista, mutta jossain vaiheessa tutkimuksistakin pitää syntyä tuloksia.

Olkoot 2014 kartan avaus.

Yksi vastaus aiheeseen “2013”

Pyyteetön – ehdoton – rakkaus parisuhteessa: mahdollinen vai mahdoton?
Olen asiaa miettinyt tasasin väliajoin ja päätymässä lopputulokseen myytinmurtajien tapaan ”plausible”. Mahdollista – kenties kyllä. Todennäköistä – ehkä ei niinkään.

Pyyteettömän rakkauden kokemuksenhan voi kaiketi saada – vain jos meitä rakastetaan siinä epätäydellisyydessämme, joita aina ihmisinä olemme – ja tekemistämme virheistämme huolimatta.

Ehdottoman rakkauden vaatimus parisuhteessa altistaa meidät rakkaudessamme haavoittuvaksi – ja vain ani harva meistä on niin vahva, että pystyy osoittamaan rakkautensa ja jakamaan elämänsä kaikesta huolimatta ja sen mistään häiriöitymättä. Meillä kaikilla on yhtälainen halu tulla hyväksytyksi ja rakastetutuksi kaikkine epätäydellisyyksinemme – mutta entä jos sinun rakastamisesi pyyteettömästi tarkoittaa itseni haavoittamista?

Saatan rakastaa sinua kaikesta huolimatta ja kaiken vuoksi – mutta entäpä jos en voi jakaa elämääni kanssasi? Mikä on ehdottomuuden hinta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *