”Ihana mies – muttei niin ihana, etteikö kotonani oleva olisi ihanampi.” ja nainen käännähti pois hymyillen. Hän siemaisi lasistaan kuivaa kalifornialaista valkoviiniä. Ilta jatkui ystävättärien tarinoita kuunnellessa. Tänään ei hän ei kuitenkaan halunnut osallistua kumppanien parjaamiseen. Tätä varmuutta ja tulevaisuuden valoa hän ei antaisi varjostaa minkään typerien juttujen, vaikka se olisi kuinka tapa.
Multimediaviesti kolahti luuriin. Mies ei ollutkaan kotona, eikä miesporukalla, jonka mukaan hän lähti. Viesti ei ollut mieheltä, vaan naiselta naiselle, siskolta siskolle. Siinä se juuri niin ihanaksi ristitty mies oli toisessa naisessa kiinni tanssilattialla. Kuva oli melko tumma, mutta niin oli nainenkin, joka siinä sylissä kihersi. Miehestä ei voinut erehtyä, olihan nainen juuri leikannut siistin hiustatuoinnin hänen oikean korvan ympärille. Kuusikulmainen tähti. Luulisi, että pelkkä suhdekin olisi riittänyt, mutta selvästi daavidinkilpikään ei suojannut viinalta ja ajattelemattomuudelta. Tai ehkäpä juuri ajattelulta.
Niin. Se rakkaus ja varmuus tulevaisuudesta, joka piti naisen pois muiden miesten luota, selvästi loisti poissaolollaan hänen kumppaninsa rintakehässä. Mies ei selvästikään rakastanut naista, eikä uskonut heidän tulevaisuuteen. Siitähän tässä oli kyse. Uskottomuudesta.
Henkilökohtaisuus lehahti lentoon ja karkasi naisen mielestä kuin lintu, joka halusi olla vapaa. Luottamus pakeni oviaukosta, kuin sen kiireellisesti loittonevia askeleita olisi säestänyt vain tuulikello. Tiellä ei ollut edes ovea, pelkkä aukko. Kuten oli nyt rintakehässäkin. Ylimpien kylkiluiden alla hieman vasemmalla. Se taisi jättää muutaman lyönnin väliin. Vai käynnistyikö se uudelleen lainkaan?
Mitä oli jäljellä? Yhteinen asumus. Olihan nainen asunut ennenkin solussa. Ei se määrittänyt romanttista suhdetta. Yhteinen elämä ja harrastukset? Ehkäpä miehellä oli muitakin harrastuksia, joista nainen ei tiennyt. Pelejä. Mailapeli sanan tullessa mieleen, naisen vatsa käännähti ja hän haukkoi ilmaa. Elämä ei tuntunut kovin yhteiseltä, koska maailma sellaisena jona nainen oli sen juuri ehtinyt mieltää – tipahti lattialle kuin diskopallo. Peilinpalaset sinkoilivat ympäriinsä. Nainen näki useissa paloissa itsensä. Aika tuntui pysähtyvän taas.
Mitä suhteessa oikeastaan oli?